Tomppa sai tehdä aamulla pari yhden tunnarikapulan etsintää syvältä hangesta. Eka oli vähän helpompi ja löytyi nopeasti, toinen oli reilun parinkymmenen sentin syvyydessä, ja Tomsku askarteli sen parissa pari minuuttia ennen kuin viimein löysi sen.

Illalla kokeiltiin kaksi kertaa niin, että otettiin hajuttomat kapulat mukaan. Laitoin kymmenisen kapulaa leväälleen auratulle alueelle, ja heti siihen taakse hankeen oman. Pikkuisen ne hajuttomatkin kiinnostivat, mutta selvästi kivempaa oli etsiä sitä piilotettua omaa. Hauska nähdä miten tämä tästä lähtee etenemään, ja miten pian Tomppa hoksaa että kapulalla ja kapulalla on eroa.

Huima kävi tänään rokotuksilla, ja Tomera kävi samalla reissulla puntarilla. Huimaa pelotti pöydällä odottaessa niin että se ihan tärisi, enkä tiedä huomasiko Tomera sen, vai oliko lääkärissä vain niin paha haju, että sitäkin yllättäen pelotti. Sitten kun oltiin jo lähdössä pois se alkoi vähän rentoutua, mutta oli täysi työ saada se pysymään vaa'alla sen aikaa että saatiin se punnittua. 15,2 kiloa näytti vaaka kuikelo-Tompalle, ja 17,2 Huimalle.

Kamalan lääkärireissun jälkeen käytiin Ledin kanssa lenkillä ja sen päälle ihastelemassa seitsemän vuoden takaista tokovideota, jossa söpö pieni Huima (kera aika kömpelön ohjaajan) niin kovin pätevästi tokoili. Hui näytti oikein rauhalliselle ja keskittyväiselle, vaikka oma muistikuva sen nuoruusajoista onkin ihan toinen.

Ledi otti aika hienosti Tomeran kyläilyn, eikä edes yhtään irvistellyt. Asiaa ehkä auttoi se, että Tomppa selvästi tuoksui jo Ledin nenään naiskoiralle, kun sitä piti useaan otteeseen käydä nuuskuttamassa. Lienee päivien kysymys milloin juoksu alkaa – pakkasin varmuuden vuoksi juoksupöksytkin reissuun mukaan. Huomenna tähän aikaan aletaan jo olla porokoirien syntysijoilla.