Lämpötila 4,3 °C; kosteus 34 %; kastepiste -10,2 °C (12:40); lounaistuulta 10 m/s; puuska 15 m/s (12:40); paine 1022,3 hPa; tunnin sadekertymä 0,0 mm (11:00); puolipilvistä (5/8); näkyvyys yli 20 km.

Aamupäivällä käytiin raviradan maastossa jäljellä. Jälki vanheni vajaan tunnin, pituutta oli vajaa 300 metriä, 90° kulmia kaksi.

Tässä välissä Tomera on poiminut keppejä nurmikolta, ja se sujuu oikein hyvin. Jostain syystä se ei osaa tippaakaan yhdistää sitä metsässä kulkevaan jälkeen, se ei noteerannut jäljellä olevia keppejä ollenkaan. Eipä ole hyvä homma, nyt täytyy jättää kepit pois ja miettiä vähän aikaa. Luulen että jatketaan keppiharjoittelua nurmikolla, ja kokeillaan jäljelle muunlaisia esineitä – nahkahanskoja sun muita, joilla on kiva leikkiä. Molemmat jäljellä olleet palkkapurkit Tomppa kyllä löysi, tuntuu vaan että se saattaisi ilahtua vielä enemmän jos pääsisi ruoan sijasta vetämään...

Esineet olisi kiva saada pian opetetuksi senkin takia, että selvästi Tomera jäljestää paremmin ne paikat, joissa ei ole namia. Tänään nameja oli vaihtelevasti, välillä vähän tiheämmin, ja välillä pidempiä pätkiä ilman.

"Janalta" jäljelle oli tänään viitisen metriä, ja Tomera meni sen hyvällä vauhdilla tehden jäljelle tullessaan äkkijarrutuksen. Tosin se lähti tänäänkin takajälkeen, mutta korjasi itse kun huomasi jäljen päättyvän tielle (?). Eka kulma meni tosi sujuvasti, toisessa se teki aika laajan puolikaaren, mutta löysi heti itsenäisesti uudestaan jäljelle. Pari kertaa se muutenkin hairahtui jäljeltä pari metriä, mutta palasi nopeasti itse jäljelle.

Keli oli tänään varmaankin tosi vaikea, kun puuskittainen tuuli pyörteili voimakkaasti. Aluksi tuuli edestä, sitten sivulta, ja loppupätkä mentiin myötätuuleen. Olosuhteisiin nähden – ja muutenkin – Tomera jäljesti kivasti, tosin vähän varovaisesti. Loppupäässä sille tuli pari pientä katkosta, mahtoikohan jälki olla sille vähän liian pitkä..? Toisaalta tuntui että se pääsi kunnolla vauhtiin vasta muutaman kymmenen metriä jäljestettyään. Taidan olla kyllä ihan liian hätäinen, pitäisi varmaan tehdä perustyö ensin kunnolla. Kai se on tämä kevät kun saa intoilemaan.

***********

Tulin siihen tulokseen, että Huiman kanssa ei tänä kesänä enää varsinaisesti treenata – pk-esteiden opettaminen tuntuu ihan liian vaikealta ja kovalta urakalta. Niinpä Huima pääsi sitten Tomeran jäljiltä jääneille kepeille pitämään hauskaa. Vähän harmi homma, Huimassa menee ihan kelvollinen jälkikoira  hukkaan. Ajattelin kyllä että jos sen kanssa kokeilisi vielä verijälkeä, siinä kun ei tarvitse hyppiä...