Heippa vaan pentu, tervetuloa aikuinen ja järkevä porokoiranarttu.   Juoksut ovat alkaneet! Ja tärppipäivätkin näyttää sopivasti osuvan Mouhijärven näyttelyn tietämille...  Kohta alkavasta Korrin tokokurssista menee myös pari viikkoa enemmän tai vähemmän harakoille, mutta pääasia että saadaan kuitenkin osallistua.

Hallille ei siis päästy tänään tokoilemaan, mutta käytiinpä sitten ensin pitkästä aikaa katsomassa hevosia Hyyppärässä (parilla haukulla selvittiin) ja päälle vähän tokoilemassa Teboilin parkkipaikalla.

Tomera pääsi ensin leikkimään, tekemään kontaktiharjoituksia ja askelen seuraamisia patukan kanssa. Muutama nopea maahanmeno, myös patukkapalkalla. Oikein innolla Tomppa touhusi, vaikka kauempana oli joukkio mopopoikia ja paikka muutenkin aika vähän käyty.

Huima lämmiteltiin myös patukalla, ja sitten otettiin ruutu (hyvä!), seuraamista (otti häiriöitä ohi ajaneesta autosta, toinen pitkä pätkä tosi hyvä), liikkeestä istumista ja luoksetuloa. Luoksetulo oli tänään nopea, kummallakin kerralla se teki kummatkin pätkät laukalla. Muuten se oli edelleen vähän epävarmaa, ei se vaan meinaa mennä kaaliin vaikka kuinka koitetaan aina tehdä tismalleen samalla tavalla. No, toistoja vaan, (vaikka me aletaan varmaan olla jo rikottu miljoonan rajapyykki)...  Kaukoja otettiin lopuksi takapalkalla, ja tänään ongelmana ei ollutkaan – ainakaan kovin pahasti – eteneminen, vaan haukkuminen. Maltti ei meinannut Huimalla taas millään riittää.

Tomeran toinen kierros alkoi ruudulla. Jos ruudussa on lelu tai palkkapurkki, se menee sinne suoraan ja hirveällä vauhdilla, mutta tyhjä ruutu ei kyllä nyt sytytä yhtään. Kaksi suoraa luoksetuloa, toinen pallopalkalla taakse, toinen eteen patukkaan syöksymällä. Ei ehkä selkävaivaisen ohjaajan hommaa tuo, 15 kiloa täydestä vauhdista päin ei tunnu yhtään kivalle.

Lopuksi otettiin vähän sivulletuloja namilla, ja liikkeestä seisomista naksulla ja namipalkalla. Ekan kerran näkyi vähän valoa tunnelin päässä tässä hommassa, Tomera jäi seisomaan vaikka itse liikuin varovasti eteenpäin. Tehtiin näitä muutama sekä peruuttamalla että sivulla kävelemällä.

Tomeran kanssa on kyllä tosi kiva treenata silloin kun se on oikeassa moodissa! Mitäänhän se ei vielä osaa, mutta intoa ainakin riittää.

****************
Jo ekana juoksupäivänä olohuoneessa alkoi olla menoa ja meininkiä. Juoksuhousuista Tomppa ei ollut millänsäkään, Huimalle ostettujen pöksyjen häntäaukko oli vaan niin pieni etten saanut niitä sille jalkaan. Onneksi löytyi Leimulta peritty kuminauhamalli joka oli helppo vetäistä Tompan luisevan pyllyn päälle.

***************
Porttivahtiraportointia vielä: eilen aamulla Tomera osui taas saman huono-onnisen pikkupojan kanssa samaan aikaan portille. Näin Tompasta jo kaukaa, että sieltä niitä lapsia taas tulee. Vaan eipä mitään, Tomera kipaisi ekalla kutsulla hakemaan namia, ja piti kuononsa visusti kiinni. Ehkä se ei olekaan vielä ihan menetetty tapaus!