Tänään alkoi Korrin kurssi, vähän jänskätti että miten se Tomsku oikein hommasta juoksuisena selviää. Koiria oli kurssilla yhteensä viisi, ja muut tekivät liikkeet kierroksina, Tomppa-haisuli lopuksi kaikki putkeen.

Otin Tomeran pari minuuttia ennen vuoroaan takaluukusta leikkimään ja viriteltäväksi auton viereen. Hyvin se oli mukana alusta saakka, eikä kovin hirveästi ihmetellyt siellä täällä pitkin puistoa olevia koiria tai vierasta paikkaa (oltiinhan me toki viime kesänä siellä pentukurssilla).

Ensin katsottiin missä jamassa Tomeran perusasento ja kontakti on. Ilman namikättä tehtiin, ja hyvin sujui. Toisella kertaa Riitta vähän häiriköi, ja aika kivasti Tomppa senkin kesti.

Sitten otettiin seuraamista, edelleen lähdin rohkeasti liikkeelle ilman namikättä. Seuraaminen meni hyvin, perusasennot seuraamisten välissä tahtoivat olla vähän hankalampi homma. Niitä on tehty ihan liian vähän, jotenkin olen vähän niin kuin unohtanut koko perusasennot. Namia antaessa Tomppa poukahti lisäksi joka kerta takajaloille, että saisi namin nopeammin. Oma käsi lähtee lisäksi helposti koiran mukana edistämään, onneksi virhe ei ole vielä kuin ihan minimaalinen. Lopuksi otettiin imuttamalla pidempi pätkä lyhyttä seuraamista ja väliin perusasentoja.

Luoksetulo: Tomppa jäi aika kauas istumaan ihan kiltisti, mutta mulkoili samalla sivulla treenaavaa alo-ryhmää. Kutsuin sitä niin että sen pää oli kääntynyt kun ei odottelemallakaan ottanut kontaktia, ja kyllähän se sieltä iloisella laukalla tuli patukkaan kiinni. Tässä pidän myös käsiä väärässä paikassa, Tomera on vaarassa oppia hyppäämään jos pidän patukkaa liian ylhäällä.

Luoksetulon pysähdyksiä liikkuen itse taaksepäin (käsky, naksu, nami) – pysähtyi se, mutta ei ihan niin napakasti kuin vähemmässä häiriössä. Ohjeeksi saatiin tehdä nopeampi namileikki heittämällä nameja kahteen suuntaan, tätä kuulemma harjoitellaan myös joku kerta.

Tähän saakka Tomppa keskittyi hommiin ihan uskomattoman hienosti. Sitten siirryttiin sora-alueelta nurmikolle, ja johan Tompan keskittyminen herpaantui. Eipä olla (myyrien pelossa ) uskallettu pahemmin nurmipohjilla treenailla, ja eiköhän se ollutkin Tompan mielestä täynnä herkullisia tuoksuja. Vaikka vuorossa oli Tompan lemppariliike eli ruutu, niin eipä auttanut. Riitta vei patukan ruutuun – ja hetsasikin sillä vielä – ja Tomppa pysähtyy kesken matkan haistelemaan. Toisella yrittämällä se kaartoi pienen mutkan kautta löysästi ruutuun, haki patukan, ja jäi matkalle haistelemaan. No, ei kai kaikki voi onnistua.

Ihan olin pikkukoiran treeneihin kumminkin tyytyväinen. Eniten pelkäsin etukäteen sitä, että se karkaa vapaaksi päästettynä potentiaalisia uroita etsimään, tai muuten vaan nauttimaan vapaudesta. Riitta sanoi että Tomera vaikuttaa "vilkkaalta ja keskittymiskykyiseltä", ja kyllähän se parhaimmillaan sitä onkin.

***************
Huima sai Tompan jälkeen tehdä vähän laiskoja askelsiirymiä, ja pääsi Taikan ja Nuutin kanssa niemennokkaan pissalenkille. Kotona tehtiin molempien kanssa vielä pieni lenkki (oma jalkakin alkaa vihdoin saada vähän tuntoa takaisin!), ja kylläpä olin kiitollinen upo-uudesta kuonopannasta.

Tomerasta on tullut jossain välissä ihan kauhean lapsivastainen. Lenkillä alle kouluikäinen tyttö (muutama muu puuhasi siinä vieressä) tuli kysymään saako koiria silittää, ja päästin Huiman pidemmässä hihnassa tytön luo. Tomera oli – kiitos kuonopannan – ihan vieressä syömässä treeneistä jääneitä lihapullia, ja kun tyttö varoituksesta huolimatta vähän lähestyi, se pisti päälle rähinän. Kuonopannassa se oli helppo hallita, ja lähdettiin kipin kapin poispäin kun en tiennyt uskooko lapsonen että Tomeran lähelle ei saa tulla. Enpä olisi yllättynyt vaikka Tomppa olisi näykännyt, jos tyttö olisi tehnyt jonkun äkkiliikkeen liian lähellä.

Tosi terävähän Tomerasta varmaan aikuisena(kin) tulee, ja jostain se nyt on kehittänyt tuommoisen epäluulon lapsia kohtaan. Tuskin kukaan on sitä tarhassakaan käynyt kiusaamassa. Luulen että Tomeran vapaana ollessa ongelma ei ole ihan niin paha kun se ei tunne itseään ahdistetuksi. Kylläpä on maailman kiltein mummu saanut ärhäkän jälkikasvun.