Uskomaton juttu – Huima täyttää tänään kahdeksan vuotta. Ja juuri kun se oli pikkuinen pennunpallero!

Vuodet kuluvat ihan huomaamatta, ja niin näköjään viikotkin. Tiistaina käytiin tavalliseen tapaan tokoilemassa, jos sitä nyt ihan siksi voi kutsua... Huima teki vähän jotain, ja Tomera keskittyi omalla vuorollaan enimmäkseen lattian haisteluun. Ekalla kerralla vein sen heti pois kun alkoi haistella, mutta kun tuntui että ei päästä sitten tekemään ollenkaan, niin koitettiin vaan haistelun lomassa vähän tehdä temppuja. Niin kauan kun Tomskua palkkaa lelulla, menee hyvin, mutta selvästi lattian hajut voittivat tällä kertaa sekä namin että tekemisen. Olisi pitänyt kyllä vähän helpottaakin, kun lopun kontaktiharjoituksessa se malttoi keskittyä ihan hyvin.

Muutamana päivänä ollaan vähän hölkkäilty, ja eilen käytiin kiipeilemässä hakkuilla. Ekaa kertaa kävi niin, että irtokoirat pääsivät ihan iholle saakka, mutta tällä kertaa en jaksanut edes yrittää niiden häätämistä, niitä kun oli kolme (2 x kultsu ja spanieli, kaikki narttuja), ja näyttivät kaikki ihan ystävällismielisille. Omistajan saapuessa päästin Tomerankin irti, ja saivat sitten koirat siinä vähän pyöriä ja haistella toisiaan. Huima oli aluksi vähän pörheänä, mutta Tomera näkyi ottavan koko lailla rennosti. Niin rennosti, että kun  lähdettiin koirinemme eri suuntiin, Tomera päättikin lähteä väärän porukan mukaan. Tulihan se sieltä lopulta sentään hakematta. Saas nähdä karkaako se tästä lähtien irti ollessaan vieraiden koirien luo, kun ensimmäinen irtokoirakohtaaminen oli noin kiva.

Tänään vietetäänkin sitten sairaslomapäivää kotona – hölkkääminen jumittavalla selällä ei näköjään ollut kovin fiksu homma. Otsan rypistys  Saas nähdä miten suoriudutaan Tompan kanssa viikonlopun näyttelystä, kykenenkö juoksemaan tuon rodeohevosen kanssa ollenkaan...  Ja harjoitellakin olisi vähän ehkä pitänyt.