Tuorein säähavainto: 26.4.2009 12:00 Suomen aikaa
Lämpötila 15,3 °C; kosteus 33 %; kastepiste -0,8 °C (11:40); lounaistuulta 9 m/s; puuska 15 m/s (11:40); paine 1012,5 hPa; tunnin sadekertymä 0,0 mm (11:00); pilvisyys: selkeää (0/8);

Suora 100 m, ikä 30 min. Keppejä kaksi, muita esineitä 3 (neulekäsine, irtorulla ja nahkakotelo) + loppupalkkapurkki. Nameja oli tänään harvakseltaan.

Metsässä kävi kova tuuli, enimmäkseen jälki kulki vastatuuleen. Sammal oli kuivahkoa, kun vettä ei ole satanut koko keväänä.

Tomera löysi jäljen aika helposti, söi ekan juuston, ja kadotti jäljen saman tien. Löysi sen kuitenkin nopeasti uudelleen.  Jäljestys oli vähän huolimatonta, mutta voi olla että se johtui kovasta tuulesta ja pitkästä sateettomasta kaudesta?

Tomera toi kaikki lelut (varmuudeksi annoin tuo-käskyn kun oli merkannut), mutta kepit ohitettiin taas sujuvasti. Täytynee ensi kerralla merkata keppien paikat. Tänään oli myös ekan kerran leveän (1,5 m)  polun ylitys, ja Tomppa jäljesti polun poikki ihan sujuvasti. Ennen polkua oli juuston palanen, samoin polun jälkeen.

***************

Eilen koirat pääsivät moneksi tunniksi metsään, kun istuttiin Tuijan kanssa harjun päällä kahvilla. Tomera hillui narun nokassa ja Huima päivysti lähistöllä, ja kumpikin olivat kuoleman väsyneitä kun kotiin päästiin.

Tomera on lisäksi tokoillut ihan pikkuisen – eilen Herusissa sorakuopalla ja tänään omalla pihalla. Kovasti se Herusissa taas tuijotteli metsään, mutta tällä kertaa otin siihen sen kannan, että odotan vaan paikallani että se ottaa kontaktia. Näin homma toimi ihan hyvin, ja mitä se teki, se teki innokkaasti. Oppisikohan se tällä systeemillä keskittymään paremmin? Huiman kanssa olen nimittäin saanut sapiskaa siitä, että olen itse aktiivinen silloin kun koira ei ole aktiivinen, ja toisin päin...  Oli miten oli, juoksun alkamisen myötä Tomppa tuntuu olevan kaiken kaikkiaan vähän paremmin kuulolla.

Huima-raasu ei ole saanut touhuta mitään harrastusjuttuja, mutta se on sentään saanut juosta vapaana metsässä ja loikoilla pihalla ottamassa aurinkoa. Eilen Tomera oli pitkässä liinassa auton vetokoukkuun kiinnitettynä, ja Huima vapaana. Tuuletin auringon lämmittämää autoa takaluukku ja ovet auki, ja hämmästys oli suuri kun katsoin ikkunasta. Ensin ajattelin että kumpikin on ottanut hatkat kun ei missään näkynyt, mutta Huima löytyi sitten tarkemmalla syynäämisellä takaluukusta, ja Tomera auton takapenkiltä. Kuka sitä nyt kauniina kevätpäivänä ulkona olisi, kun autossakin voi olla!