Viikonloppuna käväistiin mökillä ja Kiikassa, ja sunnuntai-aamuna käytiin katsastamassa VPKH:n kenttää Tomeran kanssa. Kiikassa Tomeraan iski taas lapsikammo, ja Veikka ihmetteli kovasti miksi kaveria pelottaa. Tomppa vetäytyi selkäni taakse turvaan, eikä älynnyt väistää kunnolla vaikka pihalla olisi ollut lääniä vaikka millä mitalla mennä pois jaloista. No, tontilla Tomppa pysyi kyllä hienosti ja oli kuulolla koko ajan (toisin kuin mummunsa joka katosi aidan väärälle puolelle myyrästämään). Viime visiitillä Tomera arasteli Veikkaa jo vähän, mutta nyt vielä paljon pahemmin – ja se on sentään nähnyt Veikkaa säännöllisesti pikkupennusta saakka.    Kunpa menisi nopeasti ohi moinen! Viime reissussa pelottaneet liukkaat rappuset harpottiin sentään jo vauhdilla ylös ja alas useampaan kertaan, että josko tuo lapsikammokin pikkuhiljaa helpottaisi. Onkohan sitä sittenkin käynyt joku tarhassa kiusaamassa?

Sunnuntai-aamuna käytiin tottiskentällä. Kentän reunalta oli harvennettu pusikkoa, ja toiselle sivulle oli ilmestynyt omakotitaloja, joten puputiheyskin oli luultavasti vähän pienentynyt sitten viime käynnin. Paljon siellä oli kumminkin Tompalle ihmeteltävää, eikä se oikein jaksanut keskittyä eikä innostua. Otettiin vähän liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, ja lähdettiin sitten pois. Seisominen onnistuu nyt jotensakin ilman isompia apuja, mutta maahanmenossa Tomskua täytyy avustaa vielä reippaasti.

Mökillä molemmat koirat ansioituivat pysymällä koko ajan tiukasti omalla pihalla. Kumpikaan ei näyttänyt edes haaveilevan myyräpelloista tai pupujahdista, eikä naapuriakaan haukuttu yhtään. Juoksun jälkeen Tompasta on tullut Huimaa kohtaan vielä tiukempi, ruuan ja huomion kanssa täytyy olla aika tarkkana. Perjantaina Tomera alkoi kärhämöidä siitäkin, kun Huima tuli samaan aikaan agilitykepeille, kun olin juuri menemässä niitä Tompan kanssa. Sinänsä tietenkin ihan kiva, että yhdessä tekeminen on Tomerasta niin tärkeää, että sitä oikeutta pitää ihan puolustaa...  Tomppahan on nyt talon ainoa lisääntymiskykyinen narttu, ja kovasti näyttää sille, että kohta saa alkaa kohtelemaan sitä myös asemaltaan ykkösenä.

Sunnuntaina Tomppa pääsi vielä Ledin kanssa lenkille, Huima oli mökkireissusta väsyksissä ja halusi jäädä nukkumaan.  Ledi oli vielä pikkuisen kiinnostunut Tomeran takamuksesta, mutta ei se sen enempää tungetellut.

Vastoin kaikkia aiempia pyhiä lupauksiani laskin Tompankin irti pellolla, ja sinnehän se sitten häipyi omille reissuilleen, ja kaahasi perään vasta kun me oltiin ehditty jo pellon toiselle reunalle. Jonkun matkan päässä huomasin että Tomeran toinen tassu on ihan veressä, ja pelästyin jo ihan hirveästi – haaveripaikka kun oli sama missä Huima muinoin katkaisi tassujänteensä. Tomppa ei ontunut eikä muutenkaan huomioinut vammaansa mitenkään. Kotiin päästyä verenvuoto oli jo lakannut, mutta alkoi suihkuttaessa uudelleen. Yöksi Tomera sai tassuunsa siteen, ja aamulla jätin sen sisälle ettei haavaan pääsisi pöpöjä. Onneksi haavakohta on ylimmän anturan alapuolella, joten eiköhän se siitä nopsaan parane kunhan ei vaan ala tulehtua. Siteeseen ja hoitotoimenpiteisiin Tomera suhtautui Tomeramaisella tyyneydellä.