Tasan vuosi sitten saadussa tekstiviestissä kerrottiin kummallisten, bordercollien näköisten porokoiranpentujen tupsahtelevan maailmaan. Silloin ei ollut vielä mitään tietoa minkälainen otus me Huiman kanssa saataisiin, ja vähän hirvittikin että jos pentu ei sitten olekaan ollenkaan kiva. Tänään meidän oma viirupää täyttää vuoden, ja täytyy sanoa että täyttää se kyllä kaikki odotuksetkin! Tilauksessa oli isokokoinen ja kevyehkö, taistelutahtoinen, toimintakykyinen ja vilkas koira – ja ainakin tähän saakka Tomppa on ollut tismalleen semmoinen.
Tomskun pentuaikaa tulee ihan ikävä, niin helppo ja taipuisa pentu se on ollut. Vaikea sanoa miten paljon Huiman olemassaolo on meidän yhteiselämää helpottanut, mutta luulen että Tomera olisi ollut luonteensa puolesta huomattavasti helpompi ensimmäiseksi koiraksi kuin jääräpäinen mummunsa. Huiman kanssa suhteen luomiseen meni paljon aikaa ja takapakkejakin tuli, Tomeran kanssa meillä on ollut alusta saakka aika hyvä ja molemmin puolin luottavainen suhde. Kunhan en nyt sitä sitten enää sössisi...
Synttäripäivän aamuna Tomsku sai esittää yhdistetylle kameramies-ohjaajalle (oli muuten vähän vaikeaa temputtaa ja kuvata yhtä aikaa...) vähän tokojuttuja:
Laskeutuminen on hurjaa hommaa, pitää laittaa silmät kiinni ja kieli keskelle suuta:
Ja sama toiseen suuntaan :
Tokoilun päälle iski hepuli:
Stumpy-tail porokoira – virtaviivainen ja sulokas:
Synttäripäivänä saa tehdä kaikkea kivaa, esmes kiusata mummua:
Ja kyllä se mummukin koitti kaikin keinoin viihdyttää jälkikasvua. Tässä esitetään hassuja ilmeitä Tompan iloksi:
Fiksut ja filmaattiset?
Poseeraaminen on aika väsyttävää:
Maailman paras porokoira (jaettu 1. sija):
Kommentit