Tänään oli noudon teemapäivä, ja Tomerakin sai olla ekaa kertaa muiden joukossa. Ekat viitisen minuuttia  Tomera piippasi ja hyöri malttamattomana, mutta rauhoittui onneksi sen jälkeen aika hyvin. Treenit tehtiin niin, että jokainen teki liikkeen vuorollaan, ja huomasi kyllä että tuo tunnin treeni on ihan liian pitkä aika Tompalle, vaikka väliajat lähinnä vaan ihmeteltiin. Se on tottunut siihen, että tehdään rivakasti hommat putkeen, ja sitten joko lopetetaan tai pidetään pidempi tauko. Nyt oli vaikeuksia saada sitä enää ekan harjoituksen jälkeen innostumaan.

Ensin näytettiin Riitalle kapulan kantamista, eli kapula maahan Tompan eteen, ja siitä itse peruuttamalla liikkeelle. Tämän Tomppa tekee nätisti, eikä mälvää kapulaa. Sitten koitettiin saada sitä myös istumaan kapula suussa, mutta se on sille selvästi tosi vaikeaa. Pallo suussa sain sen pari kertaa istumaan, tätä pitää nyt harjoitella!

Toisella kierroksella oli sitten jo orientaatiovaikeuksia. Piti näyttää vauhtinouto, jonka kuvittelin olevan Tompalle helppo nakki. Ennen omaa vuoroa testattiinkin kerran, ja hyvin sujui. Vaan eipä sitten enää toista kertaa: Tomppa juoksi kapulalle laiskasti, otti kapulan, bongasi jotain muuta mielenkiintoista ja unohti kapulan siihen. Sama toistui pari kertaa, kolmannella sain sen joten kuten kapulan kanssa takaisinpäin. Nyt pitää tehdä kotona kunnon motivaatiotreenejä tämän suhteen, olen ehkä vähän liikaa jarrutellut Tomeraa puremisen ja varastamisen pelossa.

Seuraavana olisi ollut hyppynouto, mutta koska noutaminen ei nyt selvästikään miellyttänyt, niin otettiin pelkkää hyppyä. Ihan meidän lähellä oli ollut jo pidemmän aikaa collie paikallamakuussa, ja olin varonut päästämästä Tomeraa sinne suuntaan. Kun meidän hypyn aika tuli, käännnettiin estekin poispäin colliesta, ja katsoin vielä kun ohjaaja palasi koiransa luokse ja kuvittelin että liike loppui. No eipä vaan loppunut, ja kun palkkasin Tomeran hypyn narupallolla, niin eiköhän se vaan lähetenyt collien suuntaan vetämään rallia. Eikä collieta vapautettu vielä siinäkään vaiheessa, vaikka ohjaaja oli edelleen siinä vieressä. Sinnehän se Tomera sitten meni häiriköimään ihan kunnolla, ja tuntui pitävän collien ohjaajan häätöyrityksiäkin vaan leikkinä. No, eihän se nyt Tomeran vika sinänsä ollut, olisi pitänyt vaan älytä olla palkkaamatta sitä pallolla. Tosin, jos vuoden ikäiset koirat treenaavat, en ainakaan omaa koiraani jättäisi ihan siihen viereen paikallamakuuseen...

Potutus oli ihan äärimmäisen suuri episodin jälkeen, mutta otettiin heti päälle Tomeran kanssa kumminkin alon hyppy kokonaan, ja se onnistuikin varsin mainiosti (ja ei – en palkannut sitä siitä pallolla). Meillä taitaa olla nyt sitten ensimmäinen valmis liike!

Alon hyppyä Riitta käski harjoittelemaan mahdollisimman vähän, ja ottamaan siihen rinnalle vaikka hyppynoudon harjoittelun, se kun ei sotke alon hyppyä kun on niin erilainen liike, mutta siinä tulee kuitenkin avossa tarvittava takaisinpäin hyppääminenkin.

Viimeisenä liikkeenä oli tunnistusnouto, jota odotellessa kokeiltiin taas Tomeran kanssa metallin pitämistä. Ei onnistunut edelleenkään, palkkasin sen kun hampaat koskettivat kapulaa.

Tunnaria tehtiin omaa kapulaa piilottamalla, tosin ei sitä kapulaa oikein saanut lyheeseen nurmikkoon hukkumaan, joten vähän hukkatreeni.

Lopuksi tehtiin vielä itsenäisesti avon kaukot läheltä, vähän Tomera sähläsi mutta perusajatus kummikin ihan oikea.

Huomasin treenien lopuksi että Tomppa hilseili vähän, en tiedä stressasiko se sitä kun korotin sille ääntäni collie-episodin aikana (ja olin kyllä sen jälkeenkin aika huonolla tuulella...), sitä kun piti ottaa ällöttävää metallia suuhunsa, vai saikohan vieraiden koirien kanssa treenaaminen sen kiihdyksiin?

Mitä tänään opimme? Tomeraa ei kannata palkata muiden koirien lähellä niin, että se pääsee vetämään lelunsa kanssa rallia. Makupaloilla mennään sitten tästä lähtien.   Tennispalloja voisi ehkä vielä kokeilla, luulen että niiden kanssa ei ole niin kiva kaahata itsekseen kuin vetolelujen. Ihan hyvä muistutus tuli eilen siinä mielessä, että tänään alkaa agilitytreenit, ja kentän toisella puoliskolla on samaan aikaan suojelutreenit. Että ehkä olisi suotavaa pienten porokoirien pysyä tiukasti emäntiensä lähellä...

Luin illalla Kaimion pentukirjan murrosikä-osion, ja samalla kun siitä tuli vähän huono omatunto, niin kyllähän se myös lohdutti. Oiskohan se nyt meillä, se murrosikä?

**********
Huimakin pääsi Tomeran jälkeen tokoilemaan, ja kylläpä oli vapauttava tunne tehdä sen kanssa, kun tiesi että se keskittyy eikä taatusti lähde huitelemaan omiaan (ja hyvin muistan millainen huitelija Huima oli vuoden iässä...). Tehtiin Huin kanssa rantaan vievällä tiellä seuraamista, liikkeestä istumista, luoksetuloa ja kaukoja. Kaikki muu meni varsin hyvin, paitsi kaukoissa tökkii edelleen se seisomisesta maahanmeno. Seisomaannousut on nyt aika hyvät. Matkaa oli vasta viitisen metriä, että edelleen ollaan aika kaukana kisaliikkeestä.

Kumpikin sai vielä kotona tehdä tunnarin, Huima teki ensin ja Tomera katseli, ja sen jälkeen Tomera sai etsiä pari kertaa. Ihan kuin se olisi jo toisella kerralla ymmärtänyt mitä sen pitää tehdä (kapulat olivat kuten kisoissa)!

Tomera tottutteli ennen iltaruokaa myös metallikapulaan. Kiersin kapulan ympärille reilun kerroksen cobania, ja Tomera suostui jo ottamaan kapulaa vähän suuhunsa. Selvästi sitä silti epäilytti koko homma – olisi pitänyt varmaan vuorata kapula jo aikaisemmin, niin ettei siitä olisi ehtinyt tulla Tompalle ällötystä.