Tomeran tokokurssin viimeisellä kerralla tehtiin vuorotellen liike kerrallaan. Meitä oli paikalla vain neljä, joten ehdittiin tehdä aika mukavasti. Aloitettiin häiriökontaktilla perusasennossa, josta eka kierroksella Tomera nousi nenän edessä heiluvan narupallon perään, mutta toka kerralla ymmärsi yskän ja oli aika hyvin kontaktissa.

Seuraavaksi kokeiltiin askelsiirtymiä oikealle ja vasemmalle – en muista ollaanko niitä otettu Tompan kanssa ihan virallisen kaavan mukaan, mutta namin kanssa se teki ne vimpan päälle hienosti. Ilman namia ei sitten oikein sujunutkaan, mutta jahka vähän hinkataan tuotakin, niin luulen että se siitä muotoutuu.

Paikallamakuuta, josta meinasin kieltäytyä, kun ei olla vielä valmiita makoilemaan häiriössä. Tehtiin kumminkin, ja aika aluksi Tomera nousikin haistelemaan, mutta korjaamisen jälkeen makasi loppuajan (1 1/2 min) oikein rauhallisesti. Välipalkkasin ja kehuin kyllä aika paljon.

Sitten vuorossa oli seisomista. Näytin ensin miten ollaan harjoiteltu, eli kutsu ja seis ja nami perään, ja sitten kokeiltiin liikkeestä sivulla palloa heittämällä. Pallon kanssa meni tietty hyvin, ilman ei kokeiltu ollenkaan.

Kun seisomista oltiin saatu muistuteltua, kokeiltiin luoksetulon pysäytystä. Ensin Tomera teki kaksi kertaa pidemmältä matkalta niin, että pallo lensi samalla kun käsky tuli. Kolmannella tehtiin eläinkokeita ja katsottiin vähän lähempää että pysähtyykö se pelkällä käskyllä, ja hienostihan se meni!

Vikana liikkeenä harjoiteltiin tyhjää ruutua ja seisahtumista sinne. Aloitettiin näyttöruudulla, Tomera alkoi olla jo selvästi ihan puhki, ja juoksi ruutuun aika löysästi. Muuten hyvä, jäi käskystä seisomaan hienosti ja sai lentävän namipurkin perään. Toka kerralla kuuli mennessään kun kaivoin namipurkkia taskusta, ja jäi odottelemaan parin metrin päähän ruudusta. Toka käskyllä meni ruutuun saakka, olisi pitänyt odottaa että menee sinne itse, mutta uusi käsky pääsi livahtamaan ihan huomaamatta... Kolmas otettiin namipurkille lähetyksenä, mutta edelleen vauhti oli vähän hidas.

Tomsku oli koko treenin ajan tosi hyvin kuulolla ja keskittynyt. Kun ilma oli hieno, ohikulkijoita ja koiranulkoiluttajia liikkui ympärillä aika paljon, mutta eivät tällä kertaa haitanneet ollenkaan. Turnauskestävyys vaan ei Tompalla ihan vielä kestä koko tunnin treeniin, vaikka nytkin väliajoilla istuskeltiin ja käytiin haistelemassa ojanvarsia.

************

Keskiviikkoaamuna päästiin taas nautiskelemaan Tomeran kipakasta luonteesta. Huima sai kiinni ison ja lihavan vesirotan, ja kanniskeli sitä ylpeänä kun en saanut sitä luopumaan saaliista enkä iljennyt ottaa sitä siltä. Oli muuten kohtuullisen ällöttävän näköistä, kun kilon painoinen rotta roikkuu suupielestä ja heiluu puolelta toiselle askelten tahdissa... Vastaan tuli edellisviikolla kunnon ryöpytyksen Huimalta saanut saksanpaimenkoirakin, mutta Huima vaan seisoi tanassa rotta suussa ihan hiljaa – pahahan se on haukkua kun suu on täynnä ruokaa.

Tomppa oli koko ajan lyhyellä hihnalla vieressä, ettei saisi päähänsä mitään tuhmuuksia, ja tarkoituksena oli kävellä rotan kanssa jätepisteelle, jossa saisin Tomeran tolppaan kiinni siksi aikaa kun suostutttelisin Huimaa luopumaan aarteestaan. Vaan sinne päästyämme Huima tuli liian lähelle, ja Tomera sai rotan napatuksi Huimalta. Ei siinä vielä mitään, mutta kun jyrsijä putosi Tomeralta ja kiskaisin sen kauemmas ettei saisi sitä enää, sillä kilahti taas ja Huima sai jälleen tuta Tompan raivon. Ei onneksi tällä kertaa kovin pahasti, ja kerrankin tilanne oli semmoinen että sain läksytettyä Tompan kunnolla. Tomera on kaikessa muussa niin kovin kiltti ja tottelevainen, että jospa se uskoisi puhetta ja alkaisi vähän hillitsemään itseään..?

Huima ei väistänyt Tomeraa episodin jälkeen, mutta vesimyyrän lähelle se ei olisi enää halunnut tulla kun koitin käydä siirtämässä sitä vähän syrjemmäs. Otti varmaan vähän itseensä kun neuvottelin Tompan kanssa.

Huomasin, että kaikki nämä isommat Tomeran räjähdykset ovat sattuneet hihnassa ollessa. Ruoasta se on muutaman kerran ärähtänyt, mutta ei ole isommin päälle käynyt kumminkaan. Hihnassakin on kumminkin ulkoiltava, eikä näitä kaikkia kiihdyttäviä tilanteita voi milllään välttää, vaikka kuinka ennakoisi. Tällä viikolla meillä on ollut kyllä huonoa tuuriakin. Nyt vältellään kiihdyttäviä tilanteita, ulkoillaan kuonopannassa, pönkitetään Huimaa, ja odotellaan että onni kääntyy.