Eilen päästiin pitkästä aikaa Huiman kanssa agiharkkoihin, hiukan haikein mielin kylläkin kun hallikausi päättyi ja jouduttiin ulkosalle. Huiman on aina ollut helpompi treenata hallissa kun siellä ei ole häiriötä, ulkona se ei pysty keskittymään ihan yhtä hyvin.

Treenareita oli tänään vain kolme, joten ehdittiin Huimankin kanssa mennä ensin kaksi kertaa rata kokonaan, ja lopuksi vielä lyhyt pätkä jossa piti pyörittää Huima aitojen ympäri, vaihtaa puolta, ja pyörittää toiseen suuntaan.

Eka rata meni muuten hyvin, mutta ohjaajanplanttu unohti taas puolivälissä radan. Huima teki pari piruettia, jotka se tekee aina (oikealle) jos olen sen takana, ja pitäisi kääntyä vasemmalle. Kepit mentiin ohjaamatta, ja edelleenkin kontaktissa pomppien. No ehkä se on joskus vähän enemmänkin pomppinut. Puomin ylösmeno oli siinä ja siinä, keinu meni molemmilla radoilla vauhdikkaasti ja hyvin.

Toisella radalla ohjasin alun aidat valssin ja takaaleikkauksen kera, ja sehän sujui paljon paremmin, ja puomillekin selvittiin tällä kertaa kunnialla. Huima oli molemmilla radoilla Matin mielestä nopea, ehkä en itse sitä niin huomannut kun oma jalka ei meinaa vieläkään pysyä vauhdissa mukana. Ehkä Huima on sitten oppinut irtoamaan vähän paremmin?

Tauon jälkeinen pätkä oli vähän nihkeä – Huimalle taitaa ulkona kyllä sopia se, että sen kanssa tekee kaiken putkeen ja lopettaa siihen. Jätin Huiman ekan esteen taakse, ja siitä se lähti taas tosi hitaasti. Neljä ekaa estettä mentiin puoliteholla, ja loput sitten normaalivauhdilla.

Huima on kyllä vähän lihonut ja laiskistunutkin tässä emännän sairastaessa, että ihan hyvin voi olla että siltä(kin) loppui kunto kesken. Kivat treenit oli joka tapauksessa, ja ihanaa kun pääsee itsekin jo vähän liikkumaan!

***********
Tomsku on edelleen kovasti tohkeissaan kiimansa kanssa – aika kauan kestää näemmä nuo pahimmat ajat. Se taitaa olla edelleen siinä uskossa, että pääsee vielä miehiin, kun alkoi tänään jo valmistella pesäntekoa ruopimalla vappuvierailta lattialle jääneen patjan päreiksi. Ihmettelinkin yläkerrassa että ihan kuin alhaalta kuuluisi repeytymis-ääniä, mutta kun Tomppa on niin pitkään ollut niin kiltti, niin en sitten reagoinut epäilyttäviin ääniin. Päättämätön