Perjantaina käytiin Kiljavalla, kumpikin sai Tompan jäljen vanhenemista odotellessa mennä vähän kontakteja, tai Tomera nyt meni pelkästään sitä puomia. Sillä olikin nyt siinä niin paljon vauhtia että namitkin jäivät matkalta syömättä ja meno oli muutenkin vähän roiskivaa. A:ta kokeiltiin, ei sujunut, tyydyttiin ottamaan kaksi kertaa alastulo. Rengasta pari kertaa. Huima koitti pujotella säällisesti, mutta ei se vaan oikein uppoa kaaliin.

Tomppa jäljesti aika kivasti reilun 100 metrin jäljen ja merkkasi kaikki esineet. Toisen kulman meni superhyvin, toisessa teki pienen kiepauksen. Maasto oli kuivaa ja risuista kanerva- ja puolukkakangasta.

Kotona ei tehty koko viikonloppuna muuta tokojuttua kuin molemmille kolmena päivänä tunnari. Nyt Tomera on ihan selvästi hoksannut idean, ja se on joka kerta tuonut neljästä kapulasta omansa. Nyt voidaan varmaan alkaa vähän vähentämään kapulan apuhajuja jos erottelun ajatus on jo selvinnyt...

Sunnuntaina käytiin Tepon ja Heinin kanssa ensin lenkillä Peuranpääntiellä, ja päälle vielä uittamassa Teppoa Rutikalla. Hienohelma-Tomera katseli kuivalla maalla kun Teppo ja rannalta löytynyt labbis uivat, Huima kävi vesimyyrästyksen välissä sentään vähän viilentymässä. Hienosti kumpikin koira pysyi reissulla tallessa, tosin Huima eksyi myyrien perässä välillä aika pitkälle. Tomeraa vähän hirvitti aluksi vieras labukkauros, mutta nopsaan se rentoutui ja alkoi leikkiä. Vanhempi cavalier-uros ei sen sijaan kiinnostanut Tomskua ollenkaan – taisi olla sen mielestä vähän tylsä tyyppi.

Ranta-elämä on raskasta, illalla pieni retkeilijä näytti tältä: