Kuumasta illasta huolimatta Huima jaksoi  juosta radalla aika vauhdikkaasti. Rata taisi olla kakkosluokan radaksi (Savioja) aika helppo, mutta kun se oli myös nopea, niin eihän me siitä ihan kunnialla selvitty. Varsinkaan kun ohjaaja päätti taas tehdä radan hieman oman makunsa mukaisesti. 

A:n kontaktin Huima roiskaisi melkein huipulta alas kun en ehtinyt ottaa sitä vastaan, keinu meni hyvin, joissain paikoissa tuli vähän turhan laajaa kurvia. Kepit menivät ihan päin mäntyä kun Huiman piti taas olla kontaktissa, eikä se ehtinyt katsoa missä ne kepit oikein ovat. Paikattiin niin että ohjasin "väärältä" puolelta, ja sujui paljon paremmin.

Toisella kierroksella tehtiinkin sitten taas niitä keppejä eri kulmista ja eri puolilta, ja tultiin siihen johtopäätökseen (jälleen), että pakko olla joko Huiman edellä tai ainakin yhtä aikaa ensimmäisen välin kohdalla. Jos olen takana, se jää katselemaan ja menee sitten ihan mistä tahansa välistä sisään.

*********

Kun meitä oli taas vain kaksi innokasta agilityharrastajaa paikalla, niin Tomera sai myös mennä radan läpi. Jos toiset aloittavat alkeiskurssilta, Tomppa se painaa heti aluksi kakkosluokan rataa.   No, ei se nyt kauhean kaksisesti mennyt, mutta vauhtia ja intoa (lue –> säheltämistä) riitti kumminkin. Olisi voinut olla järkevämpää tehdä rataa selkeästi eri pätkissä, mutta kun oli pakko koittaa miten Tomera radasta selviäisi.

Palkkasin Tomskua kädestä (hyi mua) muutaman kerran radan keskellä, mutta jatkettiin sitten taas heti kun namit oli nielaistu. Muutamastakin esteestä mentiin ekalla yrittämällä ohi, ja pakitettiin vaan sitten takaisin sihtaamaan vähän tarkemmin.

Pitkät kepit menivät aika sutjakasti peruuttamalla, keinu mentiin ekan kerran (Matti piti keinua ja itse vedin Tompan läpi parilla namilla – Tomera ei tainnut edes huomata minkä hirvistyksen yli kiipesi ), ja pituus meni kuin vanhalta tekijältä, vaikka Tomera on mennyt sen vain yhden kerran aikaisemmin. Kontaktien opetuksesta puhuttiin, kuulemma on aika riskaabelia opettaa ne ilman pysähtymistä, mutta saa nyt nähdä mitä niiden kanssa tehdään... Pitäisi vaan päättää aika vikkelään.

Radan päälle paikattiin vielä aita-aita-aa, jossa aidat olivat rinnan ja Tomera syöksähti tokasta aidasta ohi liian lujalla vauhdilla. Kun vedin sen peruuttamalla yli, vauhti hiljeni ja ohjattavuus parani. Hyvin Tomsku jaksoi odotella irrallaan vierellä sen aikaa kun Matti neuvoi, yhden kerran se tosin meinasi lähteä katsomaan josko kentän reunalta löytyisi jotain mielenkiintoisempaa puuhaa.

Meinasivat, että Tompasta tulee nopeampi ja rohkeampi agilitaaja kuin Huimasta – saas nähdä. Huimahan oli varsin vikkelä ja huimapäinen alkeiskurssinsa aikaan, ennen kuin pilasin koko homman olemalla siihen aina tyytymätön. Kun nyt en tekisi samaa virhettä Tompan kanssa – huomasin jo nyt vähän oireita samanmoisesta, vaikka Huiman kanssa en enää siihen sorrukaan.

Matin arvio Tomeran radasta kuului, että Tomera menisi jo tosi hyvin, jos sitä vaan ohjattaisiin kunnolla.

**********

Ja lopuksi vielä pitkästä aikaa tihulaisraportointia: Tomera päätti sisustaa Huiman pedin uudelleen – ensin se repi Huiman lampaantaljasta karvat pois, ja kun moisesta hommasta toruttiin ja talja otettiin pois, Tomsku repi taljan alla olleen vaahtomuovipatjan sentin murusiksi. Luulin jo, että mokomat hommat olisi lopetettu, mutta näköjään tässä saa olla vielä vähän varuillaan.