Kuumaa riittää edelleen, onneksi tuuli sentään vähän vilvoitti soramonttua. Rata oli ehkä vähän lyhyempi kuin kisaradat, eikä siinä ollut mitään ihan supervaikeita paikkoja. Ohjata saattoi monella eri tavalla, ja parissa paikassa piti olla tarkkana että sai käännettyä koirat, ja vieläpä mahdollisimman tiukalla kurvilla.

Huima aloitti, se näytti olevan aika kuumissaan, mutta meni silti ihan kivasti. Kurvit tuottivat taas ongelmia kun en saanut itseäni kiertämään tarpeeksi pitkälle. Kontaktit olivat hiuskarvan varassa, näille pitäisi nyt kuulemma alkaa tekemään jotain. Oma vauhti tyssäsi taas yhdessä kohdassa, ja silloin käy aina samoin Huimalle. Se kiihdyttää uudelleen täyteen vauhtiin aina aika hitaasti – Huima on vähän semmoinen diesel-mallin agilitaaja.

Lopuksi paikattiin molemmat kurvikohdat, ja Huima meni oikein hienosti kun vaan sain itseni jonkinlaiseen ojennukseen. Ei tehty enempää kun pelkäsin että Hui hyytyy helteeseen. Se kyllä protestoi ankarasti autoon joutumista, varsinkin kun huomasi että Tomerakin pääsee tekemään. Tomeraa palauttaessakin se olisi ihan väen väkisin vielä lähtenyt uudelleen radalle.

Tompalle sama rata kuin Huimallekin, namialustat puomin (toisena esteenä) ja A:n (puolivälissä) kontaktien jälkeen. A:n jälkeen pysähdyttiin syömään vähän enemmänkin namia, muuten mentiin koko rata putkeen.

Eka yrittämällä Tomppa meni puomista ohi, samoin yhdestä aidasta oman ohjausvirheen takia. Eihän nyt tuommoista naperoa varsinkaan saisi jättää selän taakse. Hienosti Tomsku kumminkin pisteli menemään, ja joissain kohdin olin ihan äimänä kun se meni kuin vanha tekijä.

Tomeran kanssa paikattiin  lopun putki-hyppy-hyppy-putki -kohtaa ja aitapyöritystä. Putkeen Tomppa irtosi kivasti, mutta aitasysteemi oli vähän vaikea (siinä mun piti tehdä syvempi koukkaus että koiran saa sujuvasti kaartamaan ympäri), ja kun sitä koitettiin tehdä kolmatta kertaa, niin selvästi Tompasta huomasi, että alkoi jo vähän tympiä. Onneksi kolmas kerta meni tosi hyvin, ja saatiin Tomsku palkattua kunnolla.