Lauantaina käytiin Huiman kanssa Riman kisoissa hylättävänä x 2.

Eka rata oli ihan täysi katastrofi – Huima oli jo autosta otettuna paineistunut, ja kun se ei ollut vireessä, niin ekan aidan jälkeinen keinu aiheutti lisäahdistusta. Keinu sinänsä meni hyvin, mutta sen jälkeen Huima jäi haistelemaan kun olisi pitänyt jatkaa matkaa putkeen.
Sitten menikin monta estettä hyvin (Huima kuulemma eteni taas pukkilaukalla – mitä se minusta tekee silloin jos se on vähän epävarma) kunnes meni väärästä putken suusta sisään. Kun piti ottaa uusiksi, se kiipesi putken päälle.

Toiselle radalle (hyppyrata) lähdettäessä Huima oli jo selvästi rentoutunut, ja se sujuikin tosi hyvin. Loppupuolella oli 90° kulmassa kepit, ja keppien vieressä pituus, ja Huimahan kävi sitten koukkaamassa pituuden kulmakepin ympäri ennen kepeille menoa. Pienestä oli kiinni siis taas, ihanneaikakin oltaisiin alitettu kolmella sekunnilla vaikka hitaasti (ja muka varmasti )mentiinkin.

Kumpikin rata oli tosi vaikea, ja ykkösluokan hylkäysprosentti huitelikin jossain 70 korvilla. Pakko oli olla päivään tyytyväinen: itse muistin radat ja kykenin juoksemaan, ja Huima sai päänsä nollattua kisojen välissä ja teki hyvän radan. Tästä sitten jatketaan luultavasti syksyllä.