Niin kuin viime aikoina olenkin hihitellyt kanssatokoilijoiden haavereille, niin nyt pilkka osui omaan nilkkaan. Kirjaimellisesti...
Tänään oltiin tokoilemassa kummankin kanssa Vehkojan koulun kentällä. Huippupaikka; tarpeeksi iso hiekkakenttä jonka laidalla oli nuorisoa kaljoittelemassa ja muuten hillumassa. Ohi kulki sopivasti koiranulkoiluttajia ja pyöräilijöitä.
Huima aloitti (ja Tomera jäi autoon huutamaan suoraa huutoa), se oli kuumasta ilmasta huolimatta ihan tohkeissaan. Ensin tehtiin ruutu namipurkille - Huima meni ruutuun hyvin, mutta näytti olevan vähän ihmeissään kun purkki olikin valmiiksi auki. Toi se sitten sen purkinkin sieltä totuttuun tapaan. Päälle tehtiin ruudun loppuosa, se menee nykyään aika reippaasti.
Sitten luoksetulon pysäytys pallolla ja voi-kaukoja kaksi sarjaa rappusilla. Molemmat tosi hyvät. Kaukoissa takaa ohi kulki Huimaa ihasteleva poikapari kaljoineen – ei haitannut Huiman asennonvaihtoja. Se näyttää kyllä muutenkin paljon rennommalta kun saa tehdä kaukot rapuilla, on kai se kivempaa että ohjaaja näyttää tyytyväiseltä.
Tomera sitten... Aloitettiin patukkaleikillä. Tomera hyppäsi tavoittelemaan patukkaa, sai painettua tassullaan naksuttimen hissijojoa alaspäin, ja jojon kiertymään nilkan ympärille. Kamala tuskanulvonta ja pakitus, ja pakittaessa tietenkin naru kiristyy entistä enemmän jalan ympärille. Kyllä pelästytti, onneksi naru katkesi aika nopeasti ja Tomera vapautui mokomasta jojosta.
Tompalta meni onneksi vain tasan kaksi sekuntia kamaluudesta toipumiseen. En tiedä yhdistikö se äksidenttiä leikkimiseen tai tokoiluun, mutta ainakin me jatkettiin patukkaleikkiä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Huh helpotusta.
Takaisin päiväjärjestykseen päästyämme tehtiin ensin vähän seuraamista patukka kainalossa. Kovin pitkää pätkää ei edelleenkään saatu aikaiseksi. Sitten ruutua näyttöruutuna; ekalla kerralla Tomera lähti tulemaan kohti kun näytin sille ruutua. Toisella yrittämällä pysyi paikallaan lähetykseen saakka, mutta hipsutteli aika varovasti ensin ruudun sivuun ja siitä sitten ruutuun. Kolmas kerta meni vähän paremmin, mutta pitänee palata namipurkkisysteemiin vielä vähäksi aikaa.
Pari seisomisen kestoharjoitusta. Ekalla jätin Tompan seisomaan siksi aikaa kun kävin keräämässä ruutumerkit pois, ja hyvin malttoi (tosin alkoi olla jo aika läkähtyneen näköinenkin).
Lopuksi kokeiltiin kaukoja rappusilla, mutta Tomeran pinna ei oikein enää venynyt eikä se pystynyt keskittymään. Hikisesti sain yhden onnistuneen istumasta maahanmenon ja Tompan palkattua.
Autolla otettiin vielä paikallamakuu niin että olin auton takana piilossa. Aikaa ehkä minuutti, ja Tomppa makasi rauhallisesti siihen saakka kun kävelin kohti, siinä vaiheessa yritti nousta. Jätin uudelleen vähäksi aikaa, ja vapautuksen jälkeen otettiin vielä lyhyt jättö niin että kävin vielä nopeasti auton takana.
Kotona otettiin molemmille vielä tunnari, kummaltakin meni oikein hyvin. Pitäisi nyt saada aikaiseksi kiikuttaa kapuloita omalta pihalta muuallekin, ja antaa niitä hajustettaviksi.
********
Iltalenkillä nautiskeltiin Ledin seurasta. Tomeran karski maine saa noilla reissuilla aina pienen kolauksen – se kun pissii edelleen alleen aina kun näkee Ledin.
Kommentit