Illalla jätettiin Huima kotiin latautumaan lauantaita varten, ja käytiin Tomeran kanssa Röykässä hyppelehtimässä vähän esteitä. Joku ystävällinen sielu oli jättänyt kentälle renkaan, puomin ja A:n lisäksi pari aitaa, joten aloitettiin niillä. Puomi sujuu jo hyvin ilman nameja, kauhea kiire vaan tulee että ehdin vetämään Tompan kontaktit ylös ja alas. Rengas ei sujunut tänään ollenkaan niin että olisin ollut samalla puolella kuin Tomera, mutta toiselta puolelta kutsumalla sujui ihan hyvin. Muistaakseni viimeksi oli sama homma, tähän pitänee keskittyä seuraavaksi.

Sitten sitä Aata! Ensin koitin saada Tomppaa namilla vetämällä edes pari senttiä Aan päälle, mutta eikö mitä. Sitten nostin sen alastulolle (jossa sen tassut lipsuivat aika reippaasti). Ja sen jälkeen Tomera viiletti oma-aloitteisesti esteen yli.   Kokeilitiin vilelä kaksi kertaa ettei kyseessä ollut joku kumma vahinko, mutta kyllä se vaan sen hienosti meni. Kontaktitkin sujuivat kun otin alastullessa sen vastaan namilla. Jee!

Hyvillä mielin lähdettiin päälle päätteeksi Vihtijärvelle lenkille. Tomera irtaantui varsinkin menomatkalla vähän liian kauas, ja pääsin neljä kertaa siltä piiloon polun sivuun. Se on kyllä aika huvittava kun sillä ei ole mitään kykyjä etsimiseen – se juoksee täyttä vauhtia ohi, hidastaa kun huomaa että haju vähenee, palaa takaisin toiseen suuntaan, ja kun siellä loppuu haju kokonaan, se palaa takaisin ja häviää horisonttiin. Siinä vaiheessa oli joka kerta pakko tulla piilosta ja kutsua sitä, muutenhan se hölmö olisi voinut eksyä ihan oikeasti. Neljännnellä piiloutumiskerralla Tomera sentään löysi emäntänsä helposta piilosta ihan polun vierestä, ja oli kovasti tohkeissaan.