Kun nykyään tuntuu että ei ehditä kunnolla lenkkeilemään kun aina on jotain muuta puuhaa, niin viikonloppuna otettiin vähän vahinkoa takaisin.

Lauantaina käytiin tarpomassa reilun kahden tunnin lenkki Rutikalla, ja sunnuntaina tehtiin vähän lyhyempi reissu kauheassa helteessä Valkealammelle. Metsässä jaksaa mummukin juosta, ihan sama mikä helle on. Tosin Huima huolehti taas hyvin jäähdyttämisestä, se kävi matkan varrella jokaisessa ojassa ja lätäkössä pulikoimassa.

Valkealammella kahlasin Tomera sylissä vähän matkaa rannasta poispäin, mutta eihän siitä oikein mitään tullut – kun Tomppa huomasi aikomukseni, se alkoi kiivetä olkapäilleni turvaan, ja se oli pakko laskea alas. Siitä se sitten loikkasi yhdellä loikalla turvaan rantaan, ja säilyi suht kuivana. Huima sitten nautiskeli vilvoittavasta vedestä senkin edestä.

Kumpikin pysyi aika hyvin matkassa mukana, vaikka yhtä aikaa irti ollessaan ne tuppaavat kyllä irtoamaan vähän turhan kauas. Tomera sentään aina välillä tarkastaa että emäntä on tallessa.

**********
Sunnuntai iltana käytiin yhdeksän jälkeen vähän tokoilemassa Kalevankadun tyhjällä tontilla. Edelleen oli 24° lämmintä, mutta kuuman päivän jälkeen tuntui suorastaan viileälle. Ensin piti tehdä Huiman kanssa pari temppua ilman palkkaa, ja vapauttaa se tien poskessa odottaneelle siipipurkille, mutta eihän Huima pystynyt keskittymään yhtään kun ruokaa oli näköpiirissä. Se kykenee tekemään palkatta hyvinkin silloin kun palkkapurkki ei ole näkyvissä, mutta nälkään kuolevalle mummelille tuo taktiikka oli vähän liikaa. Vein sitten Huiman takaisin autoon ja tehtiin Tompan kanssa ensin.

Tomeralle myös siipipurkki maahan odottamaan, ja sitten tehtiin putkeen kaksi ihan lyhyttä seuraamista ja avo-kaukot. Ja Tomppahan skarppasi! Seuraamisessa se oli taatusti innokas ja tiivis, ja kyseli koko ajan että näinkö, näinkö?!   Vähän purkki veti sitä puoleensa vapautuksen jälkeen ja kaukojen vaihdoissa (kääntyi vähän), mutta se pysyi kumminkin nahoissaan. Vähän kyllä piippasi välillä, pitää olla tarkkana ettei tule tavaksi.

Kun Tompalla toimi homma noin hienosti, säästin yhden siiven ja otettiin vielä toinenkin pätkä. Aloitettiin taas seuraamisella, sitten liikkeestä seisominen (eikä karannut purkille!) ja lopuksi taas kaukot. Vautsi, ekaa kertaa palkatta ja noin hyvin se sujui.

Huima yritti sitten vielä uudelleen. Nyt otin vain ihan vähän helppoa seuraamista ja yhden liikkeestä istumisen, ja vapautin sen sitten sinne purkille. Huhhuh.

Loppuun vielä kummallekin erikseen paikallamakuu; Tompalle alle minuutti muutaman metrin päässä ja Huimalle vähän pidempi auton takana piilossa. Ok.

Kotona tunnari molemmille vieraanhajuisilla kapuloilla, ja kumpikin sorkki ensin kaikki kapulat läpi, ja sitten toivat vasta omansa. Huimalla tosi huono juttu, sen pitäisi ehkä jo olla vähän varmempi. Tomppa teki tasoonsa nähden ihan hyvin, sillä on ollut vasta kerran aiemmin vieraanhajuiset kapulat, ja silloinkin tosi voimakkaasti hajustettu oma.