Kun melkein mökkinaapuriin on ilmestynyt agilityesteet, niin pitihän sitä sitten taas liittyä uuteen koirakerhoon, että päästään treenaamaan. Lauantaina lähdettiin aamusta esteitä testaamaan, ja edellinen käyttäjä olikin ystävällisesti jättänyt ihan numeroidun radan meitä varten.   Kummankin kanssa tehtiin samat lyhyehköt pätkät, ja kumpikin pääsi vuorollaan kaksi kertaa kentälle.

Huimalle harjoitusten olisi pitänyt olla aika helppoja, mutta kuinkas kävikään... Esteet olivat jääkiekkokaukalossa, ja kun kaukalo on aika ahdas, se oli täytetty reunoja myöden esteillä. Putki meni kaukalon laidassa kiinni, ja sinne olisi pitänyt tulla 90° kulmassa hypyltä. Ihan helppo homma, siis. Vaan kuinkas kävikään – Huimahan hyppäsi komealla leiskautuksella suoraan kaukalon reunan yli. Siitä taisi olla ihan hauskaa kun kerrankin oli vähän erilaisia esteitä radalla, vaikka vähän kummissaan se kyllä jäi kaukalon toiselle puolelle ihmettelemään että minne se hidas ohjaaja taas jäi... Hypylle tuli korkeutta jotakuinkin metri kaksikymmentä, ja minä kun olen pistänyt Huiman pillit pussiin pk-puolella siksi, että se ei pääse metristä yli.   Kokeiltiin sitten toisenkin kerran päästä sinne putkeen, mutta kun ei niin ei, laidasta yli vaan. Kolmannella kerralla sitten jo osuttiin putkeen.

Toisella pätkällä oli pitkä suora ja sitten muutama aita takaisin päin + kepit, se me mentiin sujuvasti. Puomin alle jätin Huimallekin tällä kertaa namialustan, kun puomin alla oli putki sen verran suorana, etten mitenkään olisi ehtinyt ottamaan Huimaa vastaan. Kepit aika ok, ja siitä sitten palkka.

*********

Tomsku puhkui intoa kun pääsi kaukaloon, ja oli varsinkin aluksi nopsalla tuulella. Vaan mitä mummu edellä, sitä Tomera perässä – niinhän mentiin taas kaukalon reunan yli että vilahti. Tomppa sentään otti vähän reunasta tukea, mutta näemmä sekin aika korkeista hypyistä selviää.   Varmuuden vuoksi seuraavalla yrittämällä menin ottamaan Tomppaa vastaan kaukalon reunalle, ja sain sen tuupatuksi putkeen. Siitä en sitten enää ehtinytkään kunnolla putken toiselle suulle, ja seuraava kurvi meni pitkäksi. Kyllä on kiva ja helppo treenata silloin jos on joku antamassa vinkkejä!

Toisella pätkällä ongelmaksi muodostui rengas. Sitä oli ensin pakko ottaa erikseen, eikä se siltikään toisena esteenä sujunut, vaan siltä piti startata että Tomppa saatiin läpi. Puomin se meni hirveää vauhtia, mutta hyvillä kontakteilla, ja namialustaa se osasi jo ennakoida. Aitakurvia piti paikkailla myös, ja siinä kohtaa Tomppa alkoi taas vähän kyllästyä. Milloinkahan oppisi että sen kanssa pitää lopettaa ajoissa? Tai sitten pitäisi tehdä niin helppoja, ettei tarvitse paikkailla.