Tänään oltiin Nuutin ja Taikan kanssa linkkitornilla jälkipuuhissa. Ensin Petronella teki jäljet vanhenemaan omillensa ja Tompalle, ja kun Huimankin pitää välillä päästä lystiä pitämään, niin tein tien toiselle puolelle jäljen myös Huimalle. Sillä välin kun jäljet vanhenivat, käytiin vähän köpöttelemässä metsässä.

Huima jäljesti oman jälkensä ensin, tai voikohan sitä nyt niin kovin jäljestämiseksi kutsua... oli varmaan melkein huonoin suoritus ever. Jäljen se löysi hyvin, lähti vaan ihan vinoon sitä etsimään. Matkaa jäljelle ei kovin montaa metriä ollut. Kummankin kulman se meni ihan päin honkia – ensin reippasti yli, ja sitten isolla kaarroksella takaisin jäljelle. Myös loppupalkan yli se pisteli menemään, se piti pysäyttää ja pyytää takaisin että saatiin palkat nassuun. Kepeistä jäi yksi hukkateille, ja yhden kohdalla se teki kummallisen tempun, eli otti oikean kepin vierestä väärän risun tuotavaksi. Eipä ole tuommoistakaan ennen käynyt. No, pääasia että mummulla oli kivaa.

Vaan eipä ollut Tomera sen kummoisempi jälkikoira. Sille oli siis ihan ensimmäistä kertaa vieras jälki, ja Tomppahan oli ihan kuutamolla. Jälki oli noin sata metriä pitkä, ensimmäinen kulma pyöreä (voiko olla pyöreä kulma?), ja toinen 90°. Matkalla muutama nami, sukanpalanen, huivi ja pari palkkapurkkia.

Optimistina lähetin Tompan janalta jäljelle, mutta se meni sukkana jäljen yli ja näytti vähän hämmästyneelle kun tuttua hajua ei tullutkaan mistään vastaan. Onneksi jälki näkyi heinikossa ja saatoin osoittaa Tomskulle oikean reitin. Ekan namin se siitä sitten löysikin haahuilun jälkeen, mutta ei se kyllä varsinaisesti jäljestänyt ennen kuin puolimatkasta lähtien. Aika kaukana välillä mentiin oikeasta jäljestä, ihme ja kumma että matkalta löytyi kumminkin toinen namipurkki ja huivi. Vähän matkaa Tomppa jäljesti ihan kunnolla, mutta eksyi sitten taas parissa paikassa ihan vikasuuntaan. Tuulikin aika kovasti, mutta ei se kyllä kokonaan tuota haahuilemista selitä.

Kun Huima jälkeenpäin etsi Tompan jätöksiä vapaana, se poikkesi jäljeltä samoissa paikoissa kuin Tomerakin. Kaipa niissä sitten oli joku jälki, ihmisen tai eläimen. Lähistöllä hiipparoi marjastaja, olisikohan kulkenut meidän jäljen alla tai päällä? Onneksi Tomera sai kumminkin vähän juonen päästä kiinni, ja loppupalkkakin löytyi. Ihan hyvä kun tuli agiteerattua P-nella jälkipuuhiin, enpä olisi uskonut että oman emännän hajuista vieraan jälkeen vaihtaminen nyt noin vaikeaa olisi.

Huimalla olikin kova homma etsiä jäljelle jääneet sukanpalanen ja namipurkki, kun oltiin ehditty talloa metsää vähän sieltä sun täältä. Vapaana jäljestäen se löysi namipurkin sekä muutaman namin + vallan muualle viskatun ylimääräisen kepin.
Sukka vaan ei meinannut millään löytyä, ja sitä etsittiin lopuksi kuin esineruudusta ikään, kun maasto oli jo niin tallattua. Sieltähän se sitten löytyi toisella lähetyksellä, viime tipassa ennen Huiman väsähtämistä.

Kivaa oli vaikka sählättiinkin, ja Tomskulle näemmä tosi hyödyllistä!