Tänään alkoi Virven alo/avo kurssi, joka kyllä kurssiaikataulun mukaan tuntuisi olevan enimmäkseen alo-asioihin perehdyttävä. Vaan eipä sen väliä, aloonhan tästä ollaan ensimmäiseksi (onpas optimistisen kuuloista tuo ensimmäiseksi, voihan se olla niin että myös viimeiseksi...) menossa. Tulossa on vieläpä oikein tehokurssi, osallistujia on meidän lisäksi vain kaksi muuta koirakkoa. Ja häiriötäkin tuntuisi olevan tarpeeksi, kaikki koirat (luonnollisesti Tomsku mukaanlukien) tuntuvat olevan aika villejä ja vallattomia. Nurmikenttä itsessään on jo meille paha, ja lisäksi ohikulkijoita meni läheltä ohi koko ajan, koirien kanssa ja ilman.

Tänään aloitettiin pitkällä teoriaosuudella, eikä siinä sen kummempaa uutta asiaa tullut, mutta olipa kumminkin hyvä tilaisuus koittaa saada Tomera rauhoittumaan. Aikaa siihen rauhoittumiseen menikin, mutta tänään Tomppa ei onneksi ollut niin yhteistyöhaluton kuin eilen, vaan sain siihen tarpeen tullen jopa kontaktia. Siitä oli sitten hiukan helpompi lähteä harjoittelemaan kehääntulotarkastuksen ja luoksepäästävyyden jälkeen paikallamakuuta. Ei se siinä odotellessa kovin rauhallinen kyllä vieläkään ollut, vaan hyöri ja pyöri, ja sitten kun vähän rauhoittui, ei tahtonut pysyä istumassa vaan valui koko ajan liian aikaisin maahan. Sivulla istumista ja odottamista pitänee siis harjoitella rutkasti! Siinä odotellessa tallasin vielä Tompan varpaille kiljaisusta päätellen aika tehokkaasti, mutta onneksi välikohtaus unohtui Tomeralta saman tien.

Varsinainen paikallamakuu oli rauhallinen, jätin sille hihnan maahan ja menin itse hihnanmitan päähän seisomaan, kehuin ja välipalkkasin. Ekalla kerralla molemmat muut nousivat mutta eivät lähteneet, toisella kerralla meidän vieressä ollut koira lähti juoksujalkaa omistajansa luo. Ei haitannut Tomppaa yhtään, ja olin tyytyväinen itseeni kun otettiin homma varman päälle.  Toisella makuulla Tomppa kääntyi töllistelemään jotain takana olevaa kiinnostuksen kohdetta, mutta piti kroppansa kumminkin paikoillaan. Juuri kun ehdin vapauttamaan sen, se bongasi edessä olevasta puusta oravan. En tiedä tunnistiko se sitä oravaksi vai luuliko linnuksi, kun unohti sen niin pian eikä jäänyt kyttäämään. Ihmeiden aika ei ole ohi!

Vein Tompan hetkeksi autoon sillä välin kun muut harjoittelivat hyppyä, ja ennen omaa vuoroa ehdittiin vielä vähän leikkimään narupallolla virittelyksi, sekä tekemään muutama seisominen. Hyppy menikin sitten häiriöistä huolimatta oikein hyvin niin, että käskytin Tomeran seisomaan ja vapautin siitä pallon perään. Loistavaa, joku homma onnistuu meiltä näemmä häiriössäkin.

Enempää ei tänään sitten ehditty tehdäkään, seuraavilla kerroilla varmaan enemmän kun ei ole noin pitkää teoriaosuutta. Piti tehdä Huimankin kanssa vielä jotain pientä ennen kotiinlähtöä, mutta sepä olikin pelästynyt jotain avonaisessa takaluukussa makoillessaan. Ei mitään aavistusta mitä se pelästyttävä juttu olisi voinut olla, kun auto oli ihan treenipaikan vieressä, enkä itse huomannut mitään outoa. Ihmisiä siitä meni kyllä paljon ohi, lapsia ja kalastajia ja kaikkea muuta. Kummallista, ei Huima nyt kovin helposti yleensä tuolla lailla ahdistu.

Ajettiin sitten tokoilun sijasta Ridasjärvelle lenkille, vaikka hiukan arveluttikin viedä Huimaa tuossa mielentilassa ampumaradan viereen. Radalla olikin varsinainen sotatila, mutta kumpikaan ei välittänyt paukuista. Tomera katseli siihen suuntaan kyllä isoimpien jysäysten aikaan uteliaana, mutta ei näyttänyt olevan vähääkään epävarma tai peloissaan. Hyvä hyvä.