Tänään oli vuorossa viikon viestitreeni. Oltiin Rutikalla, ja luonnonlahjakkuus Taika sai aloittaa tekemällä taas tosi hienot pätkät, tällä kertaa jo ihan ilman apuja. Tomsku-Tomera tekaisi tämän päivän treenin ihan omaan tyyliinsä, sekin tällä kertaa metsän puolella poissa polulta.

Matkaa oli tänään ekalla pätkällä ehkä nelisenkymmentä metriä, ja toisella lähetyksellä vähän enemmän. Intoa oli ihan hirveästi, mutta muuten meni vähän soveltamiseksi, kun ekalla reissulla Tomppa nappasi palkkapatukan ja lähti juoksemaan sen kanssa omin lupinensa takaisin. Kun toinen pää jäi ilman palkkaa, lähetin Tomeran takaisinpäinkin patukka suussa, silläkin uhalla että se jää tekemään omia kuvioita sen kanssa. Vaan eipä pahemmin, ihmeen hyvin se pinkaisi patukka suussa toiseen päähän. P-nella houkutteli sitä vähän kepin kanssa, ja niinpä sieltä päästä paahdettiinkin kohta keppi suussa takaisin. Tomppa kai meinasi, että kun käsketään viemään, niin viedään sitten.

Kun tänään luovuttiin suosiolla toisesta kierroksesta, ehdittiin ottaa esineruutukin päälle. Ruudun koko oli noin 15 metriä x 50 metriä, ja ilma oli ihan tyyni. Huima aloitti, ja teki kyllä töitä ihan hyvin, mutta hiukan tavallista hankalampi oli leluja löytää. Taisipa se käydä välissä pissallakin ruudussa. Muutamassa minuutissa se oli löytänyt kaksi esinettä takarajalta, ja kolmatta ei enää otettu.

Tomeralla oli samat P-nellalta haisevat esineet samoissa paikoissa, eikä se nähnyt niiden vientiä. Hirveällä vauhdilla se pinkaisi matkaan, ja kävi pari kertaa ulkona ruudustakin. Ekalta lähetykseltä se tuli itse aika pian takaisin, mutta lähti toisen kerran ihan yhtä vauhdilla ja malttoi etsiä kauemmin. Hiukan taisi etsiminen kärsiä vauhdista, tai sitten oli vaan aika vaikea keli. Keskimmäinen esine löytyi parin minuutin etsimisellä, ja siihen sitten kerrankin fiksuina jätettiin. Ihan hyvältä näyttää Tompankin ruutu, ensi kerralla sen voisi päästää etsimään ennen Huimaa niin että se ei ainakaan häiriinny Huiman hajuista.

Vielä ehdittiin pienelle lenkillekin ennen pimeää. Huima sai huidella vapaana, kun liian kiihkeäksi herennyt nuoriso piti ottaa talteen. Se katosi heti omille reissuilleen rantaan, ja kun paluumatkalla tuli vastaan saksanpaimenkoira ulkoiluttajiensa kera, oli pakko lähteä takaisin päin etsimään sitä, varsinkin kun se ei erityisesti sakemanneista perusta. Arvelin että Huima on unohtunut rantaan myyrästämään (silloin se ei näe eikä kuule mitään), mutta kun kauempaa alkoi kuulua ison koiran haukkua, ja sen alta kauheaa kiljumista, tuli hätä käteen. Näin jo sieluni silmin Huiman makaamassa verisenä myttynä jonkun pedon jaloissa, ja pistettiin Tompan kanssa juoksuksi. Ei löytynyt Huimaa, löytyi hakuporukka. Ja Huima hölkötteli meidän perässä vähän kummastuneen näköisenä. Välillä tekisi mieli vaihtaa mokomat myyrästävät porokoirat johonkin mukavaan lähellä pysyttelevään paimenkoiraan.