Tänään oli semmoinen päivä, että molemmat koirat olivat agitreeneissä varsin innokkaita ja hyvin kuulolla. Kentällä ei ollut meidän lisäksi muita treenaajia kuin Elina Lolan ja Nahanin kanssa, joten meillä oli siis kaksi koutsia kahdelle harkkaajalle.

Huiman rata oli aika vaikea – jäi kysymättä mikä rata se oikein oli – mutta veikkaisin jotain kolmosluokan hommelia. Huima teki melkein kaikki vaikeammatkin paikat aika kivasti, ainoa varsinainen kämmi tuli vasta loppusuoran mutkittelevilla aidoilla, joissa se takaaleikatessa humpsauttikin seuraavasta aidasta ohi. Muuten se oli varsin pätevä! Timpalta saatiin molemmat kehuja, ohjaaja on kuulemma oppinut vuodessa paljon, ja Huimaan tullut hurjasti vauhtia.

Huiman kanssa paikkailtiin vielä A:n alastulokontaktia, joka oli ollut ihan hilkulla. Aalle tultiin lujaa suoraan putkelta, joten vauhtia piti ottaa pois jo ennen aata, ja sitten hidastaa vielä vähän ennen kontaktia. Ekalla kerralla Huima oli kuulemma hypännyt isolla loikalla harjanteen yli, ja siitä kontaktia hipoen alas. Toinen paikattava kohta oli aidalta suora kepeilletulo, jossa piti valssata aidan ja keppien välissä. Siinä tuli muka kiire, ja kiilasin väkisin Huimaa väärään keppiväliin.

**************
Huima oli niin hyvä, että en uskaltanut tehdä sen kanssa enempää, vaan vaihdoin koiraa Timpan putki-aita -hässäkälle. Se oli kiva nopea rata, jossa kieputettiin koiraa kahdella putkella ja aidoilla. Tomsku päätti suorittaa alkuverryttelynä itsenäisesti muutaman esteen ennen kuin sain sen istumaan ekan aidan taakse, mutta muuten se oli tosi tottelevainen, eikä piitannut yhtään jokusen metrin päässä olevasta Nahanistakaan. Ensin mentiin sen kanssa hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy-putki -kiepaus ja siitä palkka, ja sitten toisella kerralla lisättiin perään vielä hyppy-hyppy-putki-hyppy-hyppy.

Ekalla kerralla tehtiin sujuva takaaleikkauskin putkelta aidalle, kun en ehtinyt millään vaihtaa puolta sillä välillä kun Tomppa oli putkessa (mulle saattaa tulla hyvinkin vielä vaikeuksia Tompan vauhdin kanssa...). Hyvä että sain siitä ohjattua enää eteenpäin kun olin niin ällikällä lyöty siitä että Tomppa antoi niin hienosti leikata takaa. Toisella kierroksella lähetin sen putkeen pidemmältä, ja oikaisemalla ehdin vaihtaa sitä puoltakin sitten joten kuten. Toisen putken jälkeen jätin sen selkäni taakse ja se meni yhdestä hypystä ohi, samoin viimeisellä aidalla aloin kaivelemaan jo palkkaa taskusta, jolloin Tomsku luonnollisesti jätti vikan esteen väliin.

Hurjan hienosti Tomppa teki, ja kunhan itse muistan kaivella palkat vasta maalissa ja pitää pikkukoiran silmissäni, niin hyvä tulee. Timppa kehui että Tomerassa on ainesta ja potentiaalia, ja se on aika paljon sanottu koutsilta, joka ei pahemmin lappalaiskoirien agilitykykyihin ole uskonut.  Kivaa että Tomera on löytänyt agilityn ilot!