Keskiviikkona käytiin koirien kanssa sen verran hoitotädillä kylässä, että saatiin sitä pikkuisen lahjottua viikonlopun työrupeamasta. Tomppaa taisi jurppia kun tällä kertaa paikalla ei ollutkaan ketään leikkikaveria, Huiman se sai lopulta yllytettyä edes vähän painimaan kanssaan. Lopulta sillä taisi olla sen verran tekemisenpuutetta, että meni kenenkään huomaamatta marjapuskiin evästämään – pahus vaan kun herkut sattuivat olemaan myrkyllisiä kuusamanmarjoja.

Omalle kotiovelle ehdittyä Tomera oksensi litran verran sitkeää vaahtoa, ja joukossa sitten muutama oranssi marja paljastamassa mistä huono olo johtui. Kun en tiennyt miten myrkyllinen kuusama on, oli pakko oman mielenrauhan vuoksi soittaa vielä päivystävälle eläinlääkärillekin, joka onneksi lupasi että Tomera selviää hengissä. Kuurakin oli kuulemma vaahdonnut viikonloppuna, onkohan kuusamalla jotain hallusinatiivisia vaikutuksia kun niitä pitää joukolla popsia? Vai yrittivätköhän ne joukkoitsemurhaa? Yllättynyt

**************
Eilen aamulla ja illalla harrastettiin vähän aamu- ja iltatokoilua omalla pihalla. Aamulla Huimalle rotvallinreunakaukot pitkältä matkalta. Eka satsi hyvä, toisella yrittämällä tuli ekalla seisomisella reunalta alas ja piti ottaa uusiksi, toinen yritys sitten oikein hyvä. Huima on alkanut tykätä hommasta, vire voi olla vähän liiankin korkea, mutta ehkä parempi niin kuitenkin.

Tomera teki aamulla seuraamista naksuttimella, vähän juoksua ja käännöksiä. Ihan lyhyitä pätkiä tehtiin, ja vähän tempoilevaa meno oli välillä kun Tomppa koitti etsiä sitä juttua mistä naksu tulee. Päälle otettiin  vielä pari metallikapulan kuskausta, kohta saadaan varmaan ottaa jo kerros cobania kapulasta pois. Hymy

Illalla jäljen ja lenkin päälle Tompalle vielä voi-kaukoja. Kamalaa sähläystä edelleen, mutta saatiin johonkin väliin kuitenkin pari kelvollista seisomaannousua.

Vikalla lihapullalla otettiin ihan tavan seuraamista ilman nameja ja naksuja. Viitisen askelta seuraamista, perusasento ja toiset viisi askelta seuraamista, ja hitsi vieköön, sehän meni hyvin! Naksuttelu on näemmä vähän avannut sille sitä mistä liikkeessä oikein on kysymys.

************
Pitkästä aikaa käytiin Tompan kanssa jäljelläkin, tai oikeastaan vaan janoilla (tyyntä, 18°). Tein sille Rutikalla kolme janaa, kukin vajaa 50 metriä pitkä, jäljen alussa nami, sitten keppi+nami, ja lopussa palkkapurkki. Ekalla lähti takajälkeen josta käänsin sen viiden metrin jälkeen takaisin. Onneksi se kääntyy heti käskyllä "toiseen suuntaan", vaikka olisihan se suotavaa että  niitä takajälkiä ei ensinkään tulisi. Toisella janalla lähti oikeaan suuntaan, mutta sähläsi vähän muuten, ja kolmannella kerralla vasta sujui niin kuin pitäisi. Kepit eivät edelleenkään nouse kuin käskemällä, jälki taitaa olla Tomeralle niin tärkeä, että se ei halua keskeyttää ajamista keppien takia. Tai sitten olen jotenkin painostanut sitä niillä liikaa. Intoa sillä ainakin hommaan on, Tomppa ei oikeastaan muulloin piippaa kuin silloin kun tietää pääsevänsä jäljelle.

Ja niin oli Huima-parkakin revetä nahoistaan kun kuvitteli pääsevänsä jäljestämään. Otsan rypistys  Vaan kun iltaisin ei aika millään riitä siihen että ehtisi kummankin kanssa jäljelle kun pitää ehtiä vielä lenkkeilläkin. Tomeran jäljen jälkeen lähdettiin vielä Peuranpääntielle lenkille, ja Huima sai sitten siellä tehdä pari kaarinoutoa. Siinä oli kyllä mummu onnellisimmillaan, kun sai kaahata pudonneen irtorullan perään täyttä vauhtia. Toivottavasti Tomerallekin ajan mittaan kehittyy tuommoinen into tehdä, ja nauttia siitä kun osaa ja onnistuu.

Uskalsin vaihteeksi päästää kummankin koiran juoksemaan lenkillä irti samaan aikaan. Kumpikin pysyi hyvin kuulolla ja lähellä, ja pitkään ne jaksoivat leikkiäkin keskenään. Yhden kerran pääsin niiltä piiloon kun juoksivat vähän pidemmälle, ja Tomppa on kyllä aika hellyyttävä kun sille tulee vieläkin nopeasti hätä siitä missä olen, vaikka Huimakin olisi sillä kaverina. Niin siis silloin kun sillä ei ole pupupaistia kiikarissa...