Tomeralla on nyt kauluri päässä, eikä se pysty sisätiloissa liikkumaan sen kanssa juuri ollenkaan, seisoo vaan häntä koipien välissä. Huimaa puolestaan pelottaa Tomeran tötterö vähintäänkin yhtä paljon kuin Tomeraa, eikä se uskalla tulla kymmentä metriä lähemmäs moista hirviötä. Tänä aamuna ajattelin totuttaa Tomppaa kauluriin ulkona, kun siellä sen kanssa liikkuminen on helpompaa, mutta Huiman mukaan saaminen samalle lenkille olikin sitten työn takana. Lopulta saatiin lenkki juuri ja juuri tehtyä niin, että Huima kulki vetäen fleksinmitan edellä, tai jarruttaen fleksinmitan takana. No, ainakaan ei tarvitse pelätä, että Huima alkaa hoitaa Tompan haavaa.

Eläinlääkärissä Tomera oli oikein reipas siihen saakka, kun kylkeä alettiin sorkkia. On se niin epäreilua, että kun toinen menee häntä heiluen ja iloisena vastaanotolle, niin sitten siellä satutetaan pahemman kerran.   Pöydällä Tomera tärisi, mutta antoi kumminkin kohtalaisen nätisti putsata reijän. Aika pahasti haava olikin ehtinyt päivän aikana tulehtua, ja lääkäri arveli että jos huono tuuri käy, se saatetaan joutua vielä avaamaan ja tikkaamaan. Mutta pidetään nyt peukkuja että tulehdus alkaa hellittää.

Onni onnettomuudessa oli tällä kertaa se, että jouduttiin perumaan Äetsän näyttely. Antibioottikuuri kestää parisen viikkoa, ja sen jälkeen vielä varoaika päälle, eli eipä tarvitse viedä tuota karvatonta honkkeilia naurettavaksi ulos kehästä.