Tomeralla on tainnut olla ensimmäisen kerran elämässään näin monta päivää, että ei olla tehty muuta kuin hihnalenkkeilty. Ja sen kyllä huomaa.

Sisätiloissa Tomppa on varsin rauhallinen tötterönsä kanssa, vaikka on se siihen jo aika hyvin tottunut. Raput se pääsee ylös ja alas oikein hyvin eikä jää päästään kiinni, mutta keittiöön se ei oikein uskalla tulla kun rymisteli siellä joku päivä oikein kunnolla. Enää se ei niin kovin välitä siitäkään jos vähän törmäileekin välillä. Myös Huima on onneksi tottunut pönttöpäiseen Tomeraan, eikä enää väistele.

Ulkolenkit ollaan tehty ilman kauluria, ja Tomera on kertyneen energiansa kanssa koko ajan kyttäilemässä jos näköpiiriin sattuisi jotain tohkeiltavaa. Ei enää puhettakaan hiljaisista muiden koirien ohituksista, ja meno on muutenkin aika vallatonta. Toisaalta, jos mitään kytättävää ei ole näköpiirissä, Tomppa tulee varsin hanakasti tarjoamaan seuraamista. Muuten ei olla yhtään tokoiltukaan, sairastakoon nyt ihan rauhassa.

Haava oli tänä aamuna ensimmäistä kertaa sen näköinen, että se saattaa vielä vaikka parantuakin. Kostea se on edelleen, mutta märkää ei enää kerry niin paljon, ja tänään haava näytti reunoilta jo ehkä vähän kuivemmalle. Hurjan  kiltisti Tomppa antaa hoitaa itseään – vaikka suihkuttaminen selvästi sattuu (se saa suihkussa välillä kuin sähköiskuja), niin se kipittää tosi nätisti itse suihkun alle ja pysyy siinä kiinni pitämättä koko operaation ajan.