Perjantaina käytiin juoksuttamassa Taikaa ja Tomppaa ABC:n takana. Tällä kertaa kakkospää sai heti lelun mukaansa, ja sen voimin eka kierros menikin kerrassaan loistavasti. Tomera sai edelleen juosta tiellä, mutta vähän pidempää matkaa kuin viimeksi (ehkä noin 60 metriä). Toinen kierros piti ottaa heinikossa lyhyemmällä välimatkalla, mutta pahin terä taisi olla jo pienestä poissa ja tuoksujen houkutukset liian suuret. Palattiin tielle ja otettiin kutsumalla kerran edestakaisin. Seuraavalla kerralla yksi juoksuvuoro saa riittää, näyttää olevan sen verran rankkaa hommaa.

Taika juoksi tuulispäänä heinikossa, mutta sitäkin vähän arvelutti kun toisella kierroksella emäntä joutui näkymättömiin mutkan taakse, ja sille tuli hätä lähteä tarkastamaan ettei sitä ole hylätty. Eipä ahnehdita liian vaikeita, ainakaan enää toisella kierroksella!

*****

Lauantaina Tomera pääsi emännän matkassa agilitykisoihin nauttimaan kisatunnelmasta. Enimmäkseen se makoili autossa ja ihasteli kisaajia häkistä. Se oli ihan hipihiljaa ja nätisti autossa vaikka näkymät olivat suoraan radalle, ja muutenkin se käyttäytyi oikein mallikelpoisesti koko päivän. Paitsi sitten kun kaksi collie-herraa olisi tullut tutustumaan siihen – silloin Tomera pisti hännän koipien väliin, alkoi irvistellä ja koetti kiivetä syliin. Luulin jo, että tuo juttu olisi mennyt siltä ohitse, mutta ei sitten näemmä.

*****

Ja koska pitää olla tyhmä, lähdettiin pitkän kisapäivän päälle vielä tokoilemaan. Jos koira on väsynyt, ja sillä on lisäksi kamala kakkahätä, niin voi arvata että eihän siitä mitään silloin tule. Eipä siinä muuten mitään, mutta että pitää mennä sössimään paikallamakuu. Huima teki sentään ruudun ja luoksetulon pysähdyksen hyvin, mutta sekin näytti vähän ahdinkoiselle, ja kamala hätähän silläkin sitten oli. Sen tajusin sentään ennen paikallamakuuta käydä päästämässä puskaan.

*****

Tomeran paikallamakuuta koitettiin paikata pariin otteeseen vielä illalla ja sunnuntaina. Kotona piilossa se makasi Huiman vieressä pari minuuttia ihan hienosti, Sveitsin kentällä nousi ensin, mutta pysyi sitten makuulla kun seisoin lähellä. Perään otettiin vielä toinen nopea niin, että kävin piilossa. Huima makasi Sveitsissä neljä minuuttia piilossa, ja rauhalliselle näytti.

Kotipihalla Huimalle kaukot oikealta etäisyydeltä, hyvin meni muuten, mutta nyt kun se on vähän liiankin innokas, se alkaa helposti ennakoida. Tompalle pieni pieleen mennyt seuraaminen; ensin se jäi säikkynä tuijottamaan jotain kohtaa ruohikossa, ja kun sain sen siitä liikkeelle ja palkattua pallolla, se kiljaisi vertahyytävästi ja kiipesi taas syliin. Toivottavasti se astui vaan tassunsa johonkin piikkiin, eikä ole mistään kipeä.