Eilen oli vapaapäivä, ja ehdittiin puuhailla yhtä sun toista. Aamulla vietiin koirien kanssa auto (taas )  huoltoon, ja sitten Tomppa pakattiin Nuutin ja Taikan seuraksi autoon ja huristeltiin linkkitornin taakse viestimetsään.

Tällä kertaa koitettiin mietiskellä treenejä jo vähän jatkonkin kannalta, perustettiin leirintapainen vähän kauemmas, ja seuruutin (no nakilla) Tomppaa siitä vähän matkaa lähetyspisteeseen. Molemmissa päissä ekan kerran myös vähän pidempää odotusta, ja Tomera sidottiin aina  vähäksi aikaa puuhun. Rauhoittuminen ei kyllä varmaan (kop kop) ole meillä se vaikein juttu, eiköhän meillä liene ihan muut huolet.

Viisi pätkää, matkaa noin 50 metriä vähän risukkoista polkua. Toisella lähetyksellä menin Tomeralta piiloon (ja ihan hassuun paikkaan kun oltiin käyty siinä sivussakin jo tallomassa), ja Tomera juoksi edelliselle lähetyspaikalle ja alkoi siellä hyppiä takajaloillaan että saisi etsittyä minut näöllä. Kutsuin sitä sitten ennen kuin sille ehti tulla hätä käteen.

Tuosta oli varmaan seurauksena se, että Tomera ei meinannutkaan enää irrota seuraavalla lähetyksellä. Se hölkötti muutaman metrin, ja jäi katselemaan sitten taaksepäin. Kutsuminen toisessa päässä ei auttanut, mutta sitten kun P-nella lähti juoksemaan kauemmas, Tomppa lähti perään. Onneksi se ei siis kuitenkaan palannut takaisin lähetyspisteeseen, vaan jatkoi tuumaustauon jälkeen matkaa. Pitää nyt katsoa oppiiko Tomppa jäljestämään minut ilman että alkaa ahdistaa, vai pitääkö jälkipääksi laittaakin toinen pää...

Taika-taikinalle tuli ekalla lähetyksellä epävarmuus, kun toinen pää ei ollut näkyvissä. Ääniavulla se tuli kuitenkin hienosti, ja juoksi muut osuutensa vimmattuna. Sai varmaan ekan jälkeen uskoa siihen että vaikka ketään ei näy, siellä silti odotellaan.  Taikalla  tuo odottamispuoli vaan tuppaa olemaan aika äänekästä. Ennen toista lähetystä sain sen aika hyvin hiljenemään, mutta puuhun en sitä vielä saanut kiinnitetyksi. Vaan pikku hiljaa sitten sitäkin!

************
Päälle käytiin pikku lenkki vielä linjojen takana. Alkumatkasta meno oli aikas lailla kuumaa, mutta onneksi retkue rauhoittui alkuvaikeuksien jälkeen. Pari kertaa Tomeran piti jo sanoa Taikalle, että tuommoinen homma ei ole yhtään kivaa, ja se sentään auttoi ainakin nanosekunniksi.

 Joku oli ripustanut metsään kammottavia sinisiä muovipusseja, ja Tomeralla oli niistä omat epäluulonsa. Hiljaa hiipien se lähestyi yhtä, kaikki lihakset valmiina räjähtävään pakoon.

************
Illalla oli sitten vuorossa tokokurssi. Tänään teemana oli seisominen ja luoksetulo. Annoin Tomeran poikkeuksellisesti ennen kurssin alkua vähän riehua hihnassa Lenny-vehniksen kanssa, ja se olikin saman kokoisena tosi mieluinen leikkikaveri. Eläinkokeita siis, vähän jännitin että malttaako Tomppa leikkituokion päälle keskittyä hommiin vai ei. Malttoi se onneksi, pidin sitä vielä vähän aikaa autossa ennen kuin aloitettiin, että työrupeama tulisi selvemmin aloitetuksi.

Ensin näytettiin Virvelle suora luoksetulo, siinä ei sen kummempaa ollut, vähän Tomera tuli loikkien loppumatkan, odottikohan sitten lelua tai pysäytystä. Sitten demonstroitiin pysäytys, ja siinä kuulemma tuli pikkuloikat vielä käskyn jälkeen. Vauhtikin tosin oli aika hyvä. Loikkiin saatiin takapalkkaehdotus (mieluusti apuohjaajalla).

Perään otettiin liikkestä seisominen. Tätä olikin hyvä näyttää, kun ei sitä itse oikein näe jos jatkaa edes kohtuullisen suorana itse matkaa. Tomppa kuulemma väistää vähän sivullepäin käskyn saatuaan! Ei kai kovin pahasti, mutta kumminkin. Kokeiltiin tätä sitten vielä niin, että Virve palkkasi takaa pallolla, mutta kun Tomskun seuraaminen on mitä on, niin oma keskittyminen jäi jotenkin sen tarkkailuun ja pysähdykset menivät vähän läskiksi. Mutta siis, ohjeeksi tähän paljon seisomisia muissa yhteyksissä kuin seuraamisesta (peruuttaen, esim.), ja apuohjaaja palkkaamassa sivulta taaksepäin.

Kun aikaa jäi, tehtiin vielä noutoakin. Ensin nopeita palautuksia pallolla (Tomppa tosin näytti jo vähän hyytyneelle), ja sitten piti näyttää pelkillä palloilla sitä miten vaikeaa Tomeran on istua pallo tai muu esine suussa. Heitin pallon noudettavaksi, mutta voiton vei sillä kertaa ihana bortsunpentu, joka ulkoili siinä lähellä. Tomera oli bongannut sen jo aiemmin, mutta kun se oli hienosti kestänyt kauhean lapsihäiriönkin aiemmin, niin en arvannut että se mihinkään lähtisi. Vaan lähti se.    Uusi yritys, Tomppa pallon perään, ja siitä suoraan täyttä vauhtia kohti kauempana leikkivää partacollieta. Onneksi sen pokka petti ennen kuin se ehti perille saakka, ja se lähti kaartamaan takaisin päin jääden välillä jahtaamaan västäräkkejä. Eipä sitten demonstroitu enää pallonpitämisiä.

Tomppa oli kyllä tosi hyvässä moodissa tuohon pentuepisodiin saakka. Väliaikoina se haukkui kiukkuisesti lähellä leikiville lapsille, mutta liikkeitä tehdessä se keskittyi tosi hyvin. Oliskohan se vaan alkanut lopputunnista olla niin väsynyt pitkästä päivästä, että keskittyminen herpaantui? Pitänee koittaa ensi kerraksi etsiä mukaan kuitenkin Huiman vanha näyttöliina.

*****************
Tokotreeneistä jatkettiin matkaa Kypärälle lenkille, kaapattiin vaan Varpu ja Ledi matkalta mukaan. Tomera sai jäädä autoon odottamaan, ja Huima sai sitten sitä omaa laatu-aikaa. Kivaa sillä taisi ollakin, yhden kerran se kävi haukkumassa pupujussinkin jossain kauempana. Vajaa tunti käppäiltiin, ja autolle palatessa Huima oli jo aika väsyksissä. Kyllä sitäkin vaan alkaa  jo vähän ikä painaa.

*****************
Aamulla heräsin ennen kellonsoittoa vinkumiseen, joka kuulosti sille, että jompi kumpi vinkuu unissaan. Kömmin itsekin ylös, ja huomasin heti että Tompalla on joku hätä kun se tuli rapsutuksille, mutta ei kiivennyt syliin kuten sillä joka aamu tapana on. Sitten se alkoi nuolla kylkeään, ja kuvittelin että sillä on vatsanväänteitä. Tarkempi syynääminen paljasti kuitenkin märkivän palkeenkielen sen kyljessä. Olisikohan se saanut sen jo eilen aamupäivällä jostain risusta viestitreeneissä tai sen jälkeisellä lenkillä? Missään vaiheessa en huomannut sen vinkaisevan, eikä se illalla näyttänyt yhtään aristavan haavaa vaikka treeneissäkin palluttelin sitä ihan kunnolla.

Laitoin Tompalle ekaa kertaa tötterön päähän että se ei enää pääsisi nuolemaan haavaa, mutta pakko se oli ottaa melkein saman tien pois kun raukka ei voinut liikkua sen kanssa yhtään, tärisi ja läähätti vaan. Enpä olisi uskonut että moinen kapistus tekee Tomeralle niin tiukkaa! Iltapäivästä saatiin lääkäri-aika, ja luultavasti siihen tötteröön on joka tapauksessa tottuminen. Näin ne koirat järkkäävät emännälleen vapaapäiviä.