Sunnuntaina oli koiraparoilla tosi kiireinen päivä. Aamu aloitettiin reippaalla lenkillä pellolla Ledin kanssa. Tomera sai olla eka kertaa pellolla irti, ja se nautti kirmaamisesta täysin rinnoin (ja meinasi olla vähän huonokuuloinenkin).

Sitten mentiin ekaa kertaa käymään Heiluhäntien tokotreeneissä, josta kumpikin koira onnistui saamaan paikan kisaavien koirien ryhmästä. Vähän jännitti ja epäilyttikin etukäteen, mutta olipa vaan aika kivat treenit – nostalgiset vanhan ajan rivitottikset.   Kun kaikki koirat ovat yhtä aikaa kentällä, niin kahden koiran kanssa homma on vähän epäkätevää, mutta toisaalta ihan huippua, ettei tarvitse kummankaan kanssa sitten hinkuttaa koko tuntia. Tompalle aika oli nytkin ihan liian pitkä, olisi pitänyt viedä se pois jo vähän aikaisemmin.

Kenttä oli ihan Kellokosken "keskustassa", ja kummallekin yleensä pahasti häirötä tuottava nurmikenttä. Aika monella koiralla (alo-porukassa) oli haistelemisongelmia, mutta Huima ja Tomppa olivat onneksi suosiollisella tuulella ja keskittyivät aika kivasti itse asiaan. Huima aloitti paikallamakuulla, aika oli ehkä kolmisen minuuttia, josta osan ajasta olin piilossa. Oli oikein rauhallinen, välillä vähän vilkuili taaksepäin.

Kisaryhmässä olleet kymmenen koiraa jaettiin kahtia, me mentiin Tomskun kanssa mentiin tietenkin siihen aloryhmään, ja Huima jatkoi sitten myös siinä.
Aluksi tehtiin aluksi luoksepäästävyys rivistössä (oisko tehty Tomskun kanssa kerran aikaisemmin!), mutta oikein hienosti Tomppa istui kontaktissa, vaikka vieras mies tuli hipelöimään. Aika kauan odoteltiin luoksepäästävyyden jälkeen että päästiin jatkamaan treenejä, kun ohjaajat höpisivät välissä yleisiä asioita, ja tehtiin siinä odotellessa Tomeran kanssa hyvät kaukot ihan läheltä, ja otettiin vähän kontaktiharjoituksia.

Sitten jatkettiin niin, että kaikki koirat tekivät aloluokan liikkeet läpi yhtä aikaa käskytettynä. Tompan vein ennen hyppyä lepäämään. Seuraamiset tehtiin niin, että nami oli kyllä vasemmassa kädessä, mutta nostin välillä käden rinnan päälle. Kaaviot olivat aika pitkät, mutta tehtiin kumminkin muiden mukana vaikka ei olla lähestulkoonkaan mitään noin vaikeaa ennen tehtykään. Välipalkkasin kyllä muutamaan otteeseen ja kehuin aika reippaasti. Tomppa teki yllättävän hyvin tuolla namitaktiikalla, vaikka välillä osa porukasta kääntyi väärään suuntaan ja mentiin vastaantulevista hipoen ohi. Pitää vaan nopeasti alkaa häivyttämään kättä/namia, ja varoa ettei tule edistämistä.

Jäävät olivatkin sitten ihan kamalat. En enää uskaltanut seuruuttaa Tomppaa noin pitkien seuraamisten päälle, vaan otin sen mukaan lennosta mennään-kehotuksella. Ehkä se ei sitten tiennyt että luvassa on ihan jotain liikkeentynkääkin, kun sekä seisomisessa että maahanmenossa piti antaa todella voimakkaat avut, ja olivat silti hitaat. Palkkasin Tomppaa lopuksi vähän pallollakin niin että heitin pallon hihnanmitan päähän – noissa rivitouhuissa kun ei oikein voi alkaa kunnolla heittelemään palloa.

Luoksetulossa helpotin innostamalla Tomppaa käskyn jälkeen, kun takki tuntui olevan jo aika tyhjä.

Sitten Huima sai tulla tekemään vielä hyppynoudon metallilla, ja kuten aina noudossa, eteentuloasento oli vähän väljä, ja sivulletulo vino. Innokas se oli, ja heitettiin päälle vielä pari kertaa kapulaa palkaksi. Sillä välin kun muut vielä hyppäsivät, otettiin vähän kaukoja, joissa Hui kyllä vähän edisti, sekä pienet innokkaat seuraamiset.

Kyllä oli hyvä mieli treenien jälkeen, fiilis oli rento ja kouluttaja mukava. Tomppa teki niin hyvin kuin vieraalla kentällä ja vieraassa porukassa ikinä pystyi, eikä yhtään puuhannut omiaan. Huima oli hyvällä tuulella ja rento.

**********

Kotiin päästyä tulivat Kuura ja Piiku kylään, ja lähdettiin koko porukka Ridasjärvelle lenkille, ja sen jälkeen tulivat vielä Rudy ja Kaisu vähän jäljestämään ja esineruutuilemaan. Rudylle ja Tompalle tehtiin kummallekin n. 150 metrin pituiset jäljet, jotka vanhenivat reilun tunnin. Tomeran jäljellä tapahtui ihan kummia; Tomppa lähti intoa puhkuen janalle, löysi jäljen hyvin, lähti muutaman metrin takajälkeen, korjasi itse ja lähti ajamaan. Parin metrin päässä tuli paniikki, se lähti kiskomaan alkuun päin ja tarrautui Kaisuun tassuillaan ihan paniikissa. Eikä millään enää jäljelle. Kierrettiin sitten suosiolla hyvän matkaa kauempaa paikkaan jossa jälki ristesi polun yli (onneksi Kaisu muisti mistä oli kulkenut!), ja Tomppa nosti siitä jäljen uudelleen (tavishihnassa, jälkivaijerikin jätettiin jäljen alkuun kun arvelin että jälki jää kokonaan ajamatta) ja ajoi sen loppuun saakka. Onneksi jälkeä oli vielä viitisenkymmentä metriä jäljellä, että saatiin vähän paikattua. Kolmesta kepistä nousi vain yksi + loppupalkka, mutta onneksi saatiin jälki kuitenkin loppuun.

Mietittiin syytä Tompan hermostumiselle, mutta ei keksitty muuta kuin että rinteestä tuli tuulen mukana joku pelottava haju. Kokeiltiin viedä Rudy ja Huimakin Tomeran jäljelle, mutta niistä kumpikaan ei reagoinut mitenkään kummallisesti. Huima sai  hakea Tompalta jääneen ekan kepin, ja oli varsin tyytyväinen.

Tänä aamuna lähdettiin lenkille sitä samaa vanhaa jälkeä pitkin, eikä Tomppakaan enää reagoinut ainakaan niin että olisin huomannut. Koiria tarhaan viedessä Huomasin että Huimassa kiipeili tokkurainen ampiainen, ja mieleen tuli että olsikohan jäljen vieressä ollut maa-ampiaspesä, ja Tomppa olisi saanut jäljeltä palkaksi ampiaisenpiston? Aika luultavaa.

**********
Sunnuntai-iltaa jatkettiin Rudyn ja Tompan kanssa vielä esineillä, vaikka alkoi olla jo melko pimeää. Rudy hoiti ensin osuutensa tosi hienosti, ja Tomppa kävi sitten sähläämässä omalla vuorollaan. Tomera taisi kyllä löytää kaikki esineet, mutta heitteli niitä vaan pitkin ruutua. Kun oli niin pimeää ettei oikein nähnyt mitä se puuhaa, niin ei voinut oikein komentaakaan sitä. Käytiin sitten yhdessä hakemassa ruudusta yksi lelu, ja Huima sai lopuksi etsiä Tompan kadottaman vikan esineen. Vähän liikaa pienelle koiralle yhdeksi päiväksi, mutta kun ei iltaisin enää näe mitään, niin pitää sitten ahnehtia viikonloppuisin.    Ja voi kyllä olla että ei Tompan jaksamisessa olisi ollut mitään ongemia ilman sitä kamalaa juttua jäljen alussa.