Koirat ovat olleet viikon verran oman onnensa nojassa kun aktiviteettien tarjoaja on maannut flunssan kourissa sängyn pohjilla. Hyvin pärjäävät näemmä lyhyillä ulkoiluilla ja pidemmillä painimatseilla olohuoneen matolla. Kumpikin toimi lisäksi mainiona lämmittäjänä flunssapotilaan kainalossa, onneksi sentään kumpikin omalla vuorollaan.

Tomera viihdytti itseään myös omilla leluilla, ja toipa pari kertaa lelua vedettäväksikin. Selvästi sitä vielä arveluttaa tuoda lelua mulle, mutta Huiman kanssa se repii semmoisella tarmolla, että ei näytä olevan missään mitään vikaa. Onneksi sillä on aika suuri tuo leikkimishalukkuus, varmaan se vie ennen pitkää voiton.

*********
Viime viikolla Tomskulle tehtiin lyhyt ja aika tuore takapihajälki. Vaikka jana meni ihan pipariksi, niin olin tosi tyytyväinen kun Tomppa poimi ihan oma-aloitteisesti (ja itseensä tyytyväisen näköisenä) kaksi keppiä kolmesta!

*********

Eilen oli viimeinen sairaslomapäivä, ja illalla kyettiin jo vähän tokoilemaan pihalla. Tomera aloitti ruudulla, jossa sen palkkapurkki katosi taas näkyvistä ja sitten lähdettiin haahuilemaan ihan vallan muualle. Korjaava perään, helppo homma tietenkin.

Sitten vähän maahanmenoja ja seisomisia pallopalkalla, näin se näemmä osaa nopeastakin vauhdista ottaa kulloisenkin asennon. Vielä kun saadaan se liitettyä seuraamiseen (niin mihin seuraamiseen?), niin jes!

Kun pallo toimi noin hyvin, niin otettiin perään vähän sitä seuraamistakin, mutta eipä se juuri etene. Muutaman askelen jälkeen on pakko jo palkata, ettei mene pieleen.

Lopuksi kaukot rappusella, nyt meni seisominenkin ekaa kertaa joten kuten.   Näitä vaan paljon lisää omalla pihalla, ja sitten siirrytään suunnitelmaan B.

Huima teki välissä ruudun (hyvä, joskin sekään ei hämärässä nähnyt palkkapurkkia), luoksetulon seisomisen pallolla, ja perään koko luoksetulon (seisominen hidas, maahanmeno vähän parempi), ja kaukot rapulla.

Huiman jälkeen Tomppa teki vielä paikallamakuun: aikaa ehkä vajaa minuutti, josta osa piilossa ja pari välipalkkaa. Vähän haisteli, muuten ok eikä ollut ylösnousuaikeita. Myös Huima makoili pari minuuttia piilossa Tomeran jälkeen.

***********
Sairaslomalla oli aikaa ihmetellä noiden koirien pään sisältöjä. Koirien erot kiteytyvät aika hyvin siinä, miten nyt ollaan harjoiteltu sitä että makuuhuoneeseen ei ole lupa tulla. Tomera uskoi asian kahdella yrittämällä, eikä ole sen jälkeen kokeillut onneaan. Huimaa olen sen sijaan häätänyt makkarista ainakin 150 kertaa – ja aina vaan se löytyy sieltä jos ovensuussa ei ole aitaa. Kun Huimaa komentaa, se näyttää luimulta, mutta eipä juuri liiku ennen kuin sen tuuppaa ulos. Jäärä mikä jäärä.

Sama asia näkyy usein muulloinkin – kun koirat löytävät hyvän hajun, Tompalle riittää yksi liikkeellelähtökäsky, ja se lakkaa haistelun ja jatkaa matkaa, kun taas Huima lyö tassut tanaan ja jää haistelemaan. Puhumattakaan meidän takaluukkuun hyppäämisrutiineista... Listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin, ja kummallisinta kaikessa on se, että Huima on oikeasti aika nöyrä ja joissain asioissa myös tosi miellyttämisenhaluinen. Tomera taas on aika monessa asiassa kovinkin röyhkeä otus. Jotenkin tuo Huiman jääräpäisyys on aika hellyttävää – mutta vaatii kyllä pitkää pinnaa.