Tänään oltiin viestipuuhissa Ridasjärvellä. Alun lämmittelylenkistä tuli tunteidenkuumennuslenkki, kun Tomera hermostui häiriköivään Taikaan. Enimmäkseen hommassa taisi olla kysymys siitä, että porokoira ei osaa puhua mudia, ja toisin päin, ja jos olisi ollut fiksu, olisi ottanut Tompan kiinni kun se ei selvästikään hommasta nauttinut. Vaan ehkäpä otimme opiksi.

Kotimatkalla ajattelin, että mahtaakohan Tomera ottaa tuommoisesta yhdestä kerrasta jo helposti tulevaisuudessa käyttäytymismallin, jos se koki jotenkin olevansa suuri ja mahtava? Kotipihalla se ainakin alkoi kärhämöidä tosi pitkästä aikaa maahan pudonneesta verilätystä, jota Huima-raasu ei edes huomannut.

*******

Itse viestihommelit menivät kummaltakin rähjäkkeeltä hurjan hyvin, vaikka Taikan vuorolla oli jo tosi hämärää, ja Tompan vuorolla käytännössä katsoen pimeää. Taika oli hyvä, kuten aina, ja juoksi kohtalaisen suoraan, ja Tomppakin pinkoi oman lyhyemmän (50 m?) pätkänsä mallikelpoisesti ja ihan niillä raiteilla joita pitkin siirryttiin ekaan lähetyspaikkaan. Hyvä hyvä tytöt!

******

Viime yönä tuli kummallinen herätys. Huimalla oli ollut edellisenä yönä vatsa sekaisin, joten ajattelin vinkumiseen herätessäni, että sen pitää päästä taas ulos. Jotenkin se kumminkin kuulosti erilaiselle, joten jäin odottelemaan mitä tuleman pitää. Siinä vaiheessa oli pakko nousta katsomaan, kun keittiön laminaattilattialta alkoi kuulua hillittömiä liukastelu-ääniä. Huima se siellä seikkaili pitkin pimeää taloa vähän varuillaan olevan näköisenä, katseli seiniä, haisteli vähän, ja tutki kaikki huoneet saunaa ja vessaa myöden ihan kuin siltä olisi ollut jotain hukassa. Ei sillä hätä vaikuttanut olevan, joten syynäämiskierroksen päätyttyä mentiin takaisin punkkiimme. Olikohan se herännyt ihmettelemään, miksi meillä ei ole vielä tauluja seinillä.