Kannattaisi ilmeisesti alkaa tallettamaan muistiinpanoja koneelle jollain muulla nimellä, kuin aina sillä samalla "nimetön" - nimellä... Tein viime tiistain tokokurssista muistiinpanot, ja olen näemmä sitten tallettanut niiden päälle ihan muita juttuja. Nyt en edes enää muista mitä siellä tehtiin – kaukoja ainakin... Niiden ja luoksetulon istumaanjäämisestä oli ainakin puhetta sen verran, että sitä odottamistakin pitää opettaa erikseen, ainakin näille taivaalletähyäjille. Ihan yksinkertaisesti siis opettaa koiralle että odottaessakin tehdään töitä, eikä pällistellä muualle. Käytännössä tapahtuu siten että kehutaan ja palkataan tarkkaavaisesta odottamisesta.

Ai niin, maahanmenoa meillä olikin kaukojen lisäksi. Kuulemma Tompalla on ihan näyttävät maahanmenot, mutta kannattaa (leikkimisjuttujen lisäksi) ottaa niitä nyt vähän aikaa peruuttamalla, ja niin että oma liike jatkuu. Sitten vasta pikkuhiljaa alkaa tarjoamaan Tompalle kylkipuolta. Ja Virve kommentoi tässä yhteydessä taas sitä että korjaan seuraamista kaartamalla (ja painostamalla) itse vasemmalle.

**********

Lauantaina tytöt pääsivät ensin metsälenkille Tepon kanssa, Tomppa tosin edelleen tiukasti hihnassa. (Tötteröä pidetään myös edelleen sisätiloissa, mutta haava on onneksi tosi hyvin rupeutunut.) Kun Teppo lähti, tuli P-nella ja Taika viesteilemään. Kummallekin otettiin ensin takapihalla vieraat jäljet niin, että jäljentekijä löytyi jäljen päästä. Tompan lähtiessä jäljelle lähellä parkissa olevaan autoon oli juuri menossa ihmisiä, ja niille piti tietty vahtihaukkua. Jäljestäminen meni kuitenkin vahtihommien ohi, ja Tomera ajoi lyhyen jäjen ihan keskittyneesti loppuun saakka. Muutamaa metriä ennen maalia se nosti nenän ylös ja kirmasi Petronellan kimppuun. Taisi olla Tomskusta aika hauska ylläri.   Tällä kertaa Tompalle ei tuottanut mitään vaikeuksia lähteä vieraalle jäljelle. Kumma juttu – olisikohan se yhdestä kerrasta jo oppinut – vai olikohan silloin viimeksi joku muu syy siihen että se jäljesti niin huonosti?

Sitten varsinaisiin viestihommiin. Tomppa aloitti, sille tehtiin takapihan puhtaaksi jääneellä kaistaleella motivaatioharjoitus niin, että lyhyellä välimatkalla (muutama kymmenen metriä?) kumpikin pää innosti sitä heti lähetyksestä lähtien lelulla ja karkuun juoksemalla. Tomppa juoksi tuulispäänä, mutta omassa päässä narupallolla leikkiessä se satutti jonkun paikan (olisiko purrut kieleen?), ja varoi sen jälkeen vähän lelua. Palkkasin sitten loput varmuudeksi namilla, vaikka toisessa päässä se leikki kyllä ihan hyvin.

Taikalle tehtiin tien toiselle puolelle heinikkoon pidempi näkymätön pätkä, ja loistavasti meni taas. Ja tällä kertaa ihan ilman ääniefektejä!

************

Muuten koirat ovatkin olleet vain päällysmiehinä remonttihommissa. Tai Huima oikeastaan, Tomskua ei niinkään tunnu maalaaminen kiinnostavan. Huimaa taitaa vähän huolestuttaa että mitä siitä emännän puuhailusta mahtaa tulla.