Taas käytiin pimeissä viestitreeneissä, onneksi täysikuu vähän valaisi. Raviradalla oltiin, ja Tomppa sai juoksennella ekana omat 80 askelta (50 metriä?) pitkät pätkänsä. Tai pisimmillään matka oli tuon verran, kun siirryin lähetysten jälkeen aina  vähän kauemmas. Valoisammissa treeneissä Tompan kanssa uskaltaisi varmaan jo tehdä vähän pidempääkin matkaa.

Tällä kertaa Tomsku meinasi jo heti kättelyssä karata  P-nellan luo, nyt sille on vihdoin tainnut valjeta homman idea ja riemut. Ja kun toisessa päässä oli palkkana cesaria (edelleenkän sen kanssa ei uskalla vetää), niin kyllä oli pikkukoiralla kiirus. Hyvin se meni taas samoilla raiteilla, pidempiä matkoja ajatellen se luvannee ihan hyvää.

Päälle käytiin seniorikoirien kanssa vielä lenkillä, ja Huima ottikin taas vaihteeksi urheilun kannalta koko lenkin. Ikävä kyllä se kävi välillä vähän jahdissa, ja muutenkin oli aika lailla teillä tietymättömillä ilmestyen vasta sitten kun oltiin jo palaamassa autoille. Ja tuossa metsässä kun se on aina pysynyt niin hyvin lähellä!

*********
Tomppa taitaa taas juoksun lähetessä muuttua äkkipikaiseksi kiukkupussiksi. Tänään tuli tarhassa matsi juuri kun olin kiireellä lähdössä töihin. Veikkaan että Tompalta olisi pudonnut – tai se olisi epäillyt ehkä pudottaneensa – koirankeksinmurusen, ja Huima on ollut siinä vaiheessa väärässä paikassa. Kun oli kiire niin en ehtinyt jäämään yhtään katsomaan miten homma etenee, kovasti Tomppa ainakin taas nuoli välikohtauksen jälkeen Huiman suupieliä. Vaikka Huimaa vielä vähän ahdistaa uusi talo, katsoin  parhaaksi viedä sen työpäivän ajaksi sisään. Ja veikkaanpa että se makoilee tälläkin hetkellä kielletyllä alueella makkarissa...