Eilen oltiin Kaisun ja Rudyn kanssa raviratalenkillä, ja olipa kivaa tihkusateesta ja pussipimeydestä huolimatta. Varsinkin kun kummatkin koirat olivat melkein koko lenkin irti, eikä edes Tomera höntyillyt minnekään! Rudy-parka tosin saattoi olla lenkin kivuudesta vähän eri mieltä.

Lenkin lisäksi ei sitten tehtykään mitään muuta kuin aseteltiin uusia hienoja Tarulta saatuja huonekaluja. Ja viimein saatiin tietokonekin seinään, sitten ei muuta kuin mokkulakauppaan! Nyt kun näyttää olevan taas tämmöinen treeni-innostus päällä, niin ihan hyvä että tulee näitä vapaailtojakin välillä etten ihan treenaa koiria piippuun.

Aamulla ehdittiin taas ottamaan pienet keppiharjoittelut. Tomera aloitti Huiman säestäessä taustalla.    Ensin otettiin hyppynoutoa tunnarikapulalla (kun ei sattunut mitään muutakaan olemaan lähistöllä). Ekalla kerralla Tomppa kiersi, seuraavilla älysin antaa sille hyppy-käskyn takaisintullessa. Nyt en pitänyt sitä kiinni kapulaa heittäessä, vaan pidin namia sen nenän edessä käskyyn saakka. Eiköhän siitä päästä nopeasti eroon, Tomppa on aika malttavainen tyyppi. Kesken hyppyharjoituksen roskisauto kurvasi pihaan, ja kumpikin koira sai tietenkin hepulin. En ollut varma mitä Tomppa tekee jos vaan jatketaan harjoitusta, mutta kokeiltiin kuitenkin (pahimmassa kuvitelmassani se juoksi roskakuskin luo ja tarrasi kiinni...). Vaan on se aika mainio – tuosta ihan mahdottomasta häiriöstä huolimatta harjoitus jatkui ihan kuin vettä vaan.   Hyppynoudon päälle otettiin vielä avon paluuhyppy perusasentoon niin että namikäsi oli maalina. Näin se istuu hyvin ja suoraan, pitäisi vaan alkaa tuota namia (ja kättä) häivyttää...

Tompan kanssa tehtiin vielä muutaman kerran vinokepit, tällä kertaa ilman hihnaa ja heittämällä nami vikasta välistä. Ei se kovin kummoisesti vielä suju, jatketaan harjoittelua. Kun saatiin lopuksi onnistunut pujottelu, ja kehuin Tomeraa vielä vähän tavallistakin painokkaammin, se sai taas hepulin. Sillekin on näköjään aika tärkeitä nuo onnistumiset ja hyväksyntä, ihan kuin Huimallekin. Kääntöpuolena vaan tulee sitten se ahdistus epäonnistumisista.

Huima teki kepit myös muutamaan kertaan, ja sillä on vaan niin kiire sinne namille, että se ei ehdi yhtään katsoa mistä välistä vetelee.