...Mä oven avaan
En henkeä saa...

...sanoo Huima. Huima ei vaan millään tahdo kotiutua Pirttimäkeen, vaan edelleen panee hanttiin joka kerta sisälle mennessä. Yhtenä iltana erehdyin laskemaan sen iltapissalle takapihan rinteeseen vapaana, ja siinä olikin hommaa että sain sen kalasteltua takaisin sisään asiansa toimitettuaan. Sisällä se on yleensä rento, mutta saa välillä ihmeellisiä ahdistuskohtauksia, joista seurauksena on ollut muun muassa se, että nyt se jäärä on saanut luvan tulla myös makuuhuoneeseen (Tompalta edelleen pääsy kielletty, eikä sängylle ole asiaa). Siinä mielessä ihan järkevää (täytyy jotenkin todistella itselleni etten ole niin leväperäinen kuin miltä näyttää...), että Huima pääsee pois Tomeran ulottuvilta silloin kun se ei jaksa Tompan touhotusta. Kaiken lisäksi Huima on alkanut pelkäämään rämisevää ja piippaavaa leivänpaahdinta, ja katoaa äkkiä keittiöstä olohuoneeseen arvellessaan että paahdin saatetaan laittaa päälle. Kummallista, kun Huima on aina ollut kauhean sopeutuvainen koira, eikä ole ottanut vieraissa paikoissa turhia paineita. Asuihan se kyllä elämänsä ensimmäiset kahdeksan vuotta samassa talossa, joten onhan tämä sille aika iso muutos. Pitäisi ehkä varmuuden vuoksi kuitenkin  viedä Huima silmätarkkiin, huonontunut näköhän voi myös aiheuttaa outoa käytöstä.

Huimasta ja Tomerasta on ehtinyt kuukaudessa tulla kunnon maalaiskoiria. Eilen Huima haukkui karvat pystyssä kahdelle ohi kävelleelle naiselle kun oltiin hihnalenkillä pihan kulmilla. Tänään olin juuri laittamassa koiria tarhaan kun roskiskuski tuli, ja onkohan ammattiominaisuus vai mikä, mutta tuntuvat olevan kaikki hyvin kiinnostuneita koirista. Tämänpäiväinen kysyi ovatko (siinä vaihessa melkoista meteliä pitäneet...) koirat kilttejä, ja myönteisen vastauksen saatuaan työnsi kätensä häkin raosta sisään. Ei siinä mitään kun itse olen paikalla, mutta en ehkä haluaisi kumminkaan testata mitä tapahtuu jos en ole paikalla ja joku vieras menee työntämään kätensä häkkiin. Tomerasta ei kyllä voi olla ihan varma. Pitäisiköhän tarhan kylkeen laittaa varmuudeksi varoituskyltti?

Myös sisällä hälytysjärjestelmä toimii loistavasti –jopa vähän liiankin hyvin välillä. Ihan jokaista ohi ajavaa autoa ei onneksi enää räyskytetä, mutta osa kuitenkin. Takapihan ohi kulkevat hevoset haukutaan  olohuoneen ikkunan läpi, samoin harvat tiellä kulkevat ihmiset. Ja sitten on vielä oma lukunsa ne lukuisat hämyhälyt, joille ei tunnu löytyvän mitään syytä. Viikonloppuaamujen riesa on ollut seinällä kiipeilevä orava, joka varmaan vielä jonain kauniina aamuna saa koirat hyökkäämään ikkunasta läpi.