Huiman perjantai-agit alkoivat vähän nihkeästi kun olin taas vähän myöhässä, ja viimein halliin päästyämme astuin jättiläiskokoiseen kakkakasaan.   Siinä sitten muitten rakentaessa rataa koitin siistiä itseni, ja Huima oli tietenkin ihan järkyttynyt kun haisin niin kamalalle. Onneksi rata ei mennyt ihan sinne haisunurkkaan saakka, Hui olisi taatusti kieltäytynyt moisesta.

Meitä oli kummallekin radalle vain kaksi koirakkoa, ja me aloitettiin apuohjaajan kanssa jollain taannoisella kurssiradalla, joka olikin hankala – varsinkin loppu, jossa koira hyppäsi aidalta kohti suoran putken toista päätä, ja se piti saada siitä kauimmaisesta sisään. Koitin ensin toiselta puolelta, mutta putken puolelle valssaten se meni sitten kumminkin paremmin, hitaasti vain.

Muuten Huima suoriutui radasta tosi hyvin, itse sain vain noottia siitä että teen valssit (ja vähän kaiken muunkin) liian hitaasti. Tavallaan ihan hyvä näin, kun ennen olen enimmäkseen tehnyt käännökset väärässä paikassa. Josko sitä nopeutta sitten alkaisi tulla kun ohajuksesta tulee (vai tuleekohan..?) muuten varmempaa!

Toiselle radalle ehdittiin kun treeniaikaa oli enää kymmenen minuuttia jäljellä. Hätäinen  rataantutustuminen aiheutti sitten sen, että heti toisen aidan jälkeen eksyin.   Tokalla yrittämällä päästiin kunnialla loppuun, ja uusinnalla korjattiin vielä vähän ohjausta. Hyvä rata oli tämäkin, enimmäkseen jutun juonena olivat kolmen askeleen valssit, mutta ainakin meille siinä tuli lisäksi sylikäännös (jonka tosin unohdin ekalla kerralla), ja putkelle tiukka pakkovalssi (joka meni muuten hienosti!).

Hyvät treenit, ja seuraavilla kerroilla aletaan kuulemma opettelemaan ohjauskuvioita ihan urakalla.

Tomera oli poikkeuksellisesti odotellut kotona Huiman treenien ajan, joten sen kanssa lähdettiin sitten vielä kaksistaan tarpomaan kylille.

**********
Lauantaina Ledi tuli Huiman aamulenkkiseuraksi, Tomera sai jäädä kotiin. Pitkästä aikaa oli kamerakin mukana, ja onneksi olikin kun Huima ja Ledi intoutuivat vaihteeksi vähän leikkimäänkin sorakuopalla, missä uskalsin laskea Huimankin hetkeksi vapaaksi.

Tomera pääsi sitten yksinään mukaan kun käytiin katsastamassa uusi hieno ja iso suomaaasto. Tomppa olikin varsinainen suokiitäjä, ekan puolituntisen se pisteli menemään täysillä, taisi olla kivaa kiihdytellä aukealla suolla. Hienosti se pysytteli lähistöllä, vaikka pääsinkin sitä muutaman kerran piiloon käkkyrämäntyjen alle. Kovin huolissaan olevan näköisenä se joka kerta koitti tähystellä että minne ihmeeseen katosin.

**********
Sunnuntaina lähdettiin reippaina tokoilemaan, vaikka sää olikin yön aikana lauhtunut töhryiseksi. Huima aloitti paikallamakuulla (kolmannella käskyllä maahan, loskainen kenttä ällötti...). Piilossa pari minuuttia.

Sen jälkeen (ohjattuna tietty, niin kuin kaikki muukin) järkyttävän pitkä seuraaminen pitkillä hitailla osuuksilla ja askelsiirtymillä. Juosten ja hitaasti tehtiin paljon myös käännöksiä. Jonkun kerran  piti Huimaa muistuttaa kontaktista, mutta ihan hyvin selvittiin, parilla välinamilla tosin.

Luoksetulo; Huima oli taas ylikierroksilla ja lähti ennen käskyä. Seuraavalla kerralla pysyi, mutta haukkui, mutta ei malttanut pysähtyä. Kolmas kerta toden sanoi (edelleen kyllä haukkui), annoin ihan huomaamattomat käsiavut suullisten lisäksi, hyvin pysähtyi.

Sitten koira vaihtoon, ja tällä kertaa ehdin vähän viritelläkin Tomeraa ja otettiin pätkät seuraamistakin ennen meidän vuoroa. Käskytetyllä hypyllä aloitettiin, ja taas se meni ihan huipusti – tosin oli siinä hilkulla ettei varastanut hyppäämään.

Kaukoja käskytettynä; ensin istu-maa ihan läheltä, sitten istu-seis läheltä. Välimatkaa oli vajaa metri, mutta ei se Tomppa kyllä seisomisessakaan yhtään edistänyt! Ja tuon vaihdon se oppi vasta viime viikolla parina aamuna, hyvä Tomsku! Takana seisova "liikkeenohjaaja" vähän kyllä häiritsi keskittymistä.

Odotellessa otettiin Tompan kanssa oma paikallamakuu, hihnanmitan päässä vajaa pari minuuttia, ok. Tässä sitä ei häirinnyt lähistöllä puuhaavat muut koirat yhtään, harakoita se vähän kyllä silmäili.

Jäävät; seisominen aika hyvä (x2), maahanmenot (x2) aika surkeita jopa käsiavun kanssa. Tomeraa selvästi häiritsi kaksi vieressä katselemassa istuvaa vierasta koiraa, se mulkoili niitä epäluuloisen näköisesti ohimennessä. Hyvä kun noissa Kelliksen treeneissä on aina vierasta häiriötä!

Lopuksi Tompan kanssa vielä luoksetulo ilman eteentuloa. Hyvin jäi istumaan, räväkkä lähtö.

************
Iltapäivästä kummankin kanssa Kaisua ja Rudya treffaamaan linkkitornille, juuri ehdittiin ennen hämärää takaisin autoille. Tomera pääsi vielä vähän parkkipaikan reunalla leikkimään Rudyn kanssa, lenkillä kun ei sellaisia ehdi. Edelleenkin Rudya kiinnosti kovin Huiman takalisto, Tompasta ei mitään väliä. Mustasukkaisuusdraamaakin vähän nähtiin kun Huima kiipesi heti Tompan selkään kun Tomppa leikki Rudyn kanssa, ja kun Rudy koitti astua Huimaa, kiilasi Tomera heti väliin ja pökkäsi Huiman pois alta. Hassut.

***********
Huiman kotitonttu-asiakin selvisi sunnuntai-aamuna. Räystäs oli alkanut yön aikana tiputtaa ropinalla vettä, ja tuloksena oli se, että Huima herätti aamulla 7.25 vinkumalla makuuhuoneen nurkkaa. Se reppana ilmeisesti luulee että sateella nurkassa rapistelee orava tai joku muu öttiäinen! Toivottavasti se kohta kyllästyy rännipäivystykseen.

Sängynvaltaajat eivät nyt sitten välttämättä nukukaan koko yötä sängyssä (mikä on kyllä ihan kiva). Tomera pomppaa aina aamuisin kainaloon, se jää pötköttelemään poski poskea vasten tai työntää päänsä kaulan alle tai kainaloon. Haukottelemista pitää muistaa välttää, Tomera on nimittäin tikkana työntämässä pitkän puikkonokkansa syvälle kurkkuun... Kummallisia (ja aika epämiellyttäviä!) tapoja sillä.