Kyllä taas harmitti eilisten agilitytreenien jälkeen – Tomera ihan selvästi menetti minuun agilityn suhteen täysin luottamuksensa silloin kun yritin saada sitä pakolla puomista yli. Se käyttäytyy hallilla ihan erilailla kuin missään muualla, ei tule luokse eikä tahdo tehdä yhdessä, rallattelee vain omiaan. Parhaiten menee kun annan sille tarpeeksi tilaa enkä houkuttele tai painosta yhtään. Ensi kerraksi pitää tehdä sille narunpäähän lelu, jotta sen saisi pidettyä lähempänä.

Aloitettiin puomilla, jota Tomppa sai mennä itsekseen namien perässä niin pitkälle kuin uskalsi. Yhtään sitä ei käsketty eikä hoputettu, itsekseen se meni kymmeniä kertoja ihan taitteeseen saakka välillä puolta vaihtaen. Parhaimmillaan se sai etutassunsa tasaiselle, mutta ei siitä edemmäs. Ahdistuneelle se ei näyttänyt kun sai tehdä omaan tahtiinsa, mutta selvästi rasittui hommassa kovasti. Ehkä liian pitkään annettiin sen yrittää, se näytti lopuksi jo tosi väsyneelle.

Sitten piti tehdä vinokeppejä. Ilman hihnaa ei onnistunut ollenkaan, hihnan kanssa kyllä, mutta ei raasu enää jaksanut yhtään keskittyä. Sama homma pituudella, ei onnistunut ennen kuin palikat vähennettiin kahteen. Sitten meni muutaman kerran yli kolmella palikalla. Pari kertaa okserin yli, muutaman kerran putkeen, ja siinä oli meidän treenit. Liikaa taisi taas tulla tehtyä – Tompan vuoro kesti likemmäs tunnin, ja se oli kentällä yhtämittaisesti ilman taukoja.

Ai niin ja jossain välissä Tomppa karkasi myös keinulle, ja huonoin lopputuloksin tietenkin. Siinä vaiheessa kun keinu alkoi kallistua se pelästyi ja pomppasi alas. Tuskin se keinun rämädyskään mitenkään enää asiaa auttoi.

Huima teki pienen radanpätkän omalla vuorollaan, huomiona että kontaktien kanssa pitäisi olla tarkempi. Huimalla on vähän päivästä kiinni miten se malttaa odottaa, nyt sillä oli taas vauhti päällä eikä meinannut malttaa. Pysäytettiin se sitten muutaman kerran sekä puomille että keinulle pidemmäksikin aikaa, hyvin se pysyy kun sen vaan pysäyttää kunnolla. Ja kunhan en kumartele sen päälle ja kiilaa sitä kontaktipinnoilla...

Huima koitti tehdä myös lyhyttä vinokeppisarjaa, ja pienestä hyppimisestä huolimatta se sujui Huiman pujotteluksi ihan kohtuullisesti. Aluksi se oli ylikierroksilla, mutta itse pysyttelemällä hitaana ja rauhallisena saatiin Huimaakin vähän rauhoitetuksi.

Olipa taas masentavat treenit, voi kun tietäisi mitä tuon Tomeran kanssa pitäisi tehdä.

********
Aamulla punnitsin kummankin koiran, pitää nyt alkaa seuraamaan miten lihotuskuuri edistyy. Muutaman viikonhan koirat ovat jo syöneet enemmän, ja edelleen kummatkin ovat melkoisia kuikeloita. Huiman paino on näemmä pudonnut pari kiloa myös, tosin se ei ehkä ole ihan niin lihaksikaskaan kuin se on joskus ollut. Huiman paino oli nyt 15,5 kiloa (normaali paino ehkä 17 kiloa?). Tomsku-luuviulu painoi 14.6 kiloa (kuvittelisin sen sopivan aikuispainon huitelevan jossain 18 kilon tietämillä). Miten voi olla näin vaikeaa saada kahta hyvän ruokahalun omaavaa koiraa lihomaan? Tomeralla on onneksi hyvä karva eikä se palele muutenkaan kovin helposti, Huima-parkaa alkaa ilman eristeitä taatusti paleltaa tarhaillessa jo parissa pakkasasteessa.

Piti vielä käydä katsomassa mitä Tomera on painanut 1-v -rokotuksilla, ja blogimerkintä väittää että 16,3 kiloa. Ja merkinnän otsikkona näkyy olevan "hippiäinen".  Kohta koko koira taitaa hävitä olemattomiin.