Tänään oli ihana tuore lumipeite maassa, ja pääsin katsomaan mitä eläintä koirat aina vouhkaavat tonttia kiertävällä polulla. Olen kuvitellut että jäljen jättäjä on peura, mutta se olikin kettu! Jäljet menivät helminauhana ja olivat vähän porokoiran tassunjälkeä pienemmät. Aiemmin olen löytänyt polulta kyllä puolukoilla höystetyn ketunpökäleen, mutta en kuvitellut että koirat olisivat ketun jäljistä noin innostuneita! Tomera haisteli niin antaumuksella, että imi joka nuuskaisulla lunta kirsuunsa, jota sitten haistelun lomassa töristeli nenästä pois.

Eilen Tomera näytti taas olevansa oikea järjen jättiläinen. Tultiin pimeässä iltalenkiltä, ja piti painamani valokatkaisijaa ulko-oven pielestä. Painoinkin vahingossa ovikelloa, jolloin Tomera sai tietenkin sen tavallisen haukkukohtauksen. Ei siinä mitään, mutta kun sisään mennessä Tomera kävi katsomassa häntä heiluen joka huoneen läpi, ja oli hämmästyneen näköinen kun meillä ei ollutkaan vieraita.