Tällä kertaa oltiin tutussa Ridasjärven lenkkimaastossa viesteilemässä. Tompalle ja Taikalle sama homma, eli parisataa metriä suoraa metsätietä viisi pätkää. Kummallakin koiralla oma emäntä jäi B-pisteeseen, ja kummallakin tämä toimi hienosti. Tomera oli vain kuulemma skannaillut sen verran ympäristöä mennessään, että oli päässyt kulkemaan melkein koko matkan imuttamalla.

Pimeässä tien notkokohdassa näytti sille että koirien vauhti hyytyi, mutta koska se tapahtui kummallakin koiralla joka kerta samassa kohdassa, niin lieni näköharhaa. Kummallakin hyvät lähdöt kumpaankin suuntaan, ja reipas vauhti!

Tällä kertaa Tompalla oli palkkana kummassakin päässä Cesaria, ja lopuksi se sai vielä haisun leikittäväksi. Sitä se ei pahemmin tarjoillut edes vedettäväksi, vaan omi itselleen ylpeän näköisenä.

Huima ja Nuutti pääsivät nuorison jälkeen omalle seniorilenkilleen, ja Huima juoksi heti tarkistamaan että missä me oltiin Tompan kanssa oltu, ja haistelemaan mitä herkkuja maastossa oli syöty.