Tomeran juoksu alkoi vihdoin lauantaina! Juoksuväliksi tuli seitsemän ja puoli kuukautta – saas nähdä oliko pitkä väli vaan luisevuudesta jotuvaa, vai saadaanko jatkossakin nautiskella noin pitkästä välistä. Ja luiseva Tomppa on edelleen, viikonlopun punnitus tuotti tulokseksi 14,5 kiloa.

Tomppa ei siis päässyt maanantain agilityihin, mikä voi olla ihan hyväkin juttu. Huima pääsi tekemään kaksi erilaista rataa, ensimmäinen vaikeampi, ja toinen ihanan helppo. Ekalla radalla teemana oli takaaleikkaukset (hyvin menivät), ja vaikeana paikkana putkelta aidan takaakierto, jossa ohjaajan piti pistää tossua toisen eteen että ehti ottamaan koiraa vastaan sopivaan paikkaan aidan viereen. Neljäs yritys taisi onnistua, muut mentiin sujuvasti väärin päin. Kepit menivät taas ihan päin peetä, ne kun piti tehdä vielä "väärältä" puolelta.

Toisella radalla opittiin sitten taas uusi ohjauskuvio, ja olin siitä aika tohkeissani koko loppuillan. Pöydältä piti mennä kohtisuoraan aidalle, ja siitä 180° käännös putkelle. Oma ohjaussuunnitelma oli kääntää Huima kropalla toiseen suuntaan, ja sitä kokeiltiinkin – aika pitkä kaarros Huimalle tuli. Marjo näytti sitten miten kurvista saa tiukemman jaakotuksella. Olen koko syksyn miettinyt että mikä kumma se Jaakotus on, ja nyt se sitten selvisi. Hypylle mentiin peruuttamalla, ja koiran ilmalennon aikana vaihdettiin ohjaava vasen käsi oikeaksi, ja jatkettiin suoraan eteenpäin. Huimalle toimi älyttömän hyvin, ja itsellekin se oli helpompaa kuin perinteinen kääntäminen.