Eilen oltiin Rudyn kanssa ulkoilemassa Hikiällä. Sorakuopalle oli aurattu ehkä kilometrin mittainen lenkki, jota paarustettiin sitten useampaan kertaan ympäri. Alkulenkistä poroset piipahtivat lyhyellä omalla reissulla, mutta loppuajan pysyttelivät kiltisti näköpiirissä. Tai kiltisti on ehkä vähän väärä sana kuvaamaan Tompan toimia...

Rudy oli yhtä ihastunut Huimaan kuin aina ennenkin, ja kun se parin kiepin jälkeen alkoi liehittelemään Huimaa ihan tosissaan, sai Tomera the Bitch siitä raivarit. Muutama matsi ehti tulla ennen kuin uskoin että Tompan vapaana lenkkeilystä ei tule mitään, ja senkin jälkeen pidin sitä lyhyellä hihnalla, ettei se kilahda taas. Tomeran ärsyttävien asioiden listalle saa siis lisätä Huimasta tykkäävät urokset.    Onneksi meitä oli tällä kertaa kaksi erottelemassa koiria toisistaan, kun Huimakin oli ihan sitä mieltä että tekee Tomerasta selvää.

Salaa toivon, että koirille tulisi matsi yksin tarhassa ollessaan, ja että Huima rökittäisi Tompan ihan kunnolla. Saas nähdä tuleeko tästä muuten (tai sittenkään) yhtään mitään, kohta on varmaan pakko alkaa mietiskelemään Tomeran steriloimista. Parempi sekin kuin alkaa etsimään sille uutta kotia.  

Muuten elämä on ollut rauhallista, kunhan muistan ottaa kaikissa toimissa huomioon Tompan temperamentin. Pihalla ollaan tehty Tomeran kanssa vähän keppejä ja hyppelyitä, ja jos kerran Tomera saa tehdä, pitää Huimankin aina saada tehdä oma osansa. Huiman hommat on kyllä aika hupaisia, se on niin täynnä intoa että sinkoilee vaan sinne tänne eikä mikään sitten oikein onnistu. No, pääasia että sillä on kivaa.    Tompan vinokepit onnistuvat nyt ihan hyvin niin, että jään itse keppirivin alkuun ja lähetän Tompan pujottelemaan + heitän palkkapurkin perään. Jos seuraan sen sivulla liian lähellä, sitä alkaa ahdistaa eikä pujottelu onnistu. Keppien lisäksi ollaan tehty vähän yhdellä esteellä kahdeksikkoa ja takaakiertoja – ja mikä parasta, Tompalla on ollut kivaa!