Perjantaina oli agilitytreeneissä koulutusohjaaja-harjoittelijoiden pitämät treenit. Eka rata oli tosi kiva putki-hyppy -hommeli, vaikkakin sullottu tosi ahtaalle alueelle ja ihan koirahäkkien viereen. Huiman kanssa sujui aika kivasti, ja olin tyytyväinen omaan ohjaussuunnitelmaani (apuja kun ei tällä kertaa kauheasti tullut kummaltakaan harjoittelijalta...).

Toka rata oli pidempi, ja takakurvissa piti vähän varoa ettei olla hypyllä samaan aikaan kun toisen radan koirat hyppäävät vastaan. Estevälit olivat paikoin kovin pitkät, ja se toi hommaan selvästi haastavuutta. Vauhti nousi vähän liikaa, ja varsinkin lopun
             I  
_    
                       I       -aitakuvio tahtoi mennä pipariksi kun en meinannut saada Huimaa millään käännettyä. Lisäksi ekalla kierroksella oli kepeillä ongelmia - aika huolestuttavaa.

Ihan kivat treenit kuitenkin, ja vaikka ratojen rakentamiseen meni tuskastuttavan kauan aikaa, niin saatiin tehtyä ihan tarpeeksi. Lopuksi ehdittiin ottaa Huiman kanssa vielä vähän takaakiertojakin itseksemme.

**********

Sunnuntaina repäistiin ja pihatokoiltiin hiukan. Huima aloitti tekemällä ihan loistavan ruudun, ja sitten otettiin muutama luoksetulon pysäytys perään. Tällä kertaa muistin pysäyttää sen käsimerkillä, ja se toimi ihan hyvin. Palkka seisomisesta, ja sitten vielä siitä suoraan maahanmeno, jota se ennakoi. Ja Hui oli taas ihanan tohkeissaan siitä että pääsi tekemään pari liikettä.

Tomsku juoksi oman vuoronsa alkajaisiksi suoraa päätä ruutuun, jossa se sitten piti tietty käydä palkkaamassa. Kiva jos ruutu on sen mielestä noin kiva, vaikka ei ollakaan tehty sitä(kään...) varmaan pariin kuukauteen. Varsinaisella ruutuunlähetyksellä se sitten laukkoi ruutuun, ja käskystä pysähtyi hienosti seisomaan.

Sitten otettiin monen kuukauden tauon jälkeen noutoa. Hyvä muisti sillä on, ongelmaa ei ollut muussa kuin odottamisessa, kerran se pääsi varastamaan kapulalle, ja sen jälkeen pidin sitä sitten pannasta kiinni. Laukalla meni, laukalla tuli, eikä juuri suukaan käynyt. Luovutus ei näemmä vielä onnistu kapulan kanssa, tehtiin sitä erikseen ja kaksi kertaa sain kapulan siepattua siltä istuma-asennossa ennen kuin tipautti tai nousi. Lopuksi tehtiin vielä hyppynouto (luonnollisesti ilman sitä luovutusta).

Kaukoja rapulla; vaihdot menee hyvin, mutta hiukan oli epävarmuutta ilmassa. Pitää muistaa pitää sarjat lyhyinä ettei mene läskiksi tämä homma. Välillä se tahtoo arpoa seisomista sinnekin minne se ei kuulu, vaikka sinänsä ihan kiva että se on sille mieluinen vaihto – varsinkin kun se tekee sen teknisesti aika hyvin. Takapalkalla tehtiin tämä, sen se on oppinut aika hyvin eikä juuri hötkyile.

Lopuksi seuraamista. Jos kaikki muu menikin aika hyvin, niin tämä ei sitten kyllä sujunut. Tosin aloitin pitkän tauon jälkeen ihan liian vaikealla, eli vähän pidemmällä palkattomalla seuraamisella, ja siitä 3 x Cesar-palkka. Kovin oli epävarmaa meno, tosin kolmannella kerralla se jo osasi vähän odottaa palkkaa ja innostui vähän enemmän. Pitää nyt ottaa tehokuuri tätä hommaa superpalkoilla.

*********

Päiväunien jälkeen tehtiin vielä Tompan kanssa vähän keppejä ja yhdellä hypyllä takaakiertoja. Hiukan laiskanpulskeaa touhua, mutta ihan hyvin kuitenkin sujui. Kepit alkavat sujua taas tauon jälkeen, harmi kun ei niitä saa ennen kevättä suoristettua/lisättyä yhtään. Myös takaakierron se tajuaa aika hyvin, vaikka tietenkin se pitää aika tarkasti sinne taakse ohjata.

********

Tuon enempää ei viikon aikana treenailtu, vaan josko tästä kevään myötä vähän piristyttäisiin. Lisäksi oltiin  viikolla kerran vetohiihtämässä niin, että Huima juoksi edellä jäniksenä ja Tomppa veti. Mentiin aika lujaa.   Tomsku pääsi myös hiihtämään Klaukkalassa sukuloidessa, irti sitä ei uskaltanutkaan laskea ollenkaan kun Tuike oli hoidossa eivätkä typykät näyttäneet oikein löytävän yhteistä säveltä. Huima sen sijaan näytti taas mistä on Lecibsin kiltit siskokset tehty - kun Tuike jäykisteli sille ja painoi tassulla sen niskaa, Huima vaan käänsi päänsä pois. Ei huvita mummua tappelujutut.

Tomppa on ollut kotosalla huomioimattomuuskuurilla. Ei sentään millään jääkaudella tai sen semmoisella, kunhan on ollut vähän vähemmällä lääppimisellä. On vaan niin vaikeaa olla huomioimatta sitä, kun se osaa kyllä tunkea itsensä iholle ja muutenkin joka paikkaan ensimmäiseksi. Jos asiaa ei koko ajan tiedosta, niin oma käsi eksyy ihan vahingossa rapsuttelemaan sitä. Huima on saanut nyt sitten Tompankin rapsut – on se hyvä että on joku jota voi hyvällä omallatunnolla pitää hyvänä niin paljon kuin huvittaa.

Tosi rauhallista meillä on sitten ollutkin. Koirat ovat olleet joka paikassa kuitenkin kimpassa, kun en näe että niiden erillään pitämisestäkään olisi ainakaan mitään hyötyä, luultavasti toisin päin. Paremminkin koitetaan vahvistaa nyt meidän laumahommelia. En tiedä johtuuko tuosta Tompan huomioimattomuudesta vai mistä, mutta se on ollut metsälenkillä ja muutenkin tosi kilttiä tyttöä viime päivinä (koitti se tosin syödä viikonloppuna käyneet kyläilijät, mutta se on eri juttu se ...)