Eilen valjastin uhkarohkeasti molemmat poroset kelkan eteen. Ensimmäisen kilometrin ajan meno oli aika hurjaa, mutta onneksi meilläpäin ei liiku pahemmin autoja ja selvittiin reissusta vain yhdellä (omaan) polveen tulleella ruhjeella. Pitäisi saada nastalliset kengät, kun ei tuommoisessa jarruttelussa pysy mitkään irtonastat mukana.

Ekan kilometrin jälkeenkin meno oli vielä aika holtitonta: Huima osaa suuntakäskyt mutta ei osaa juosta reunassa, Tomera ei osaa suuntia mutta osaa reunaan-käskyn, ja kumpikaan ei ole osaavinaan hidastuskäskyjä. Mutta kivaa oli kaikilla!

Loppiasena uskaltauduin päästämään kummatkin vähäksi aikaa isommalla sorakuopalla irti, vaikka saman kuopan toisella laidalla oli kaksi muutakin koiraa irrallaan. Hirvittiköhän Tomppaa vieraiden koirien leikkirähinä vai mikä, mutta se jäi surkeana seisomaan paikoilleen kun me Huiman kanssa jatkettiin matkaa. Tomppa juoksi perään vasta kun kadottiin sen näköpiiristä:

Huima sai hyvää kuntoilua juostessaan sorakasoja ylös ja alas:

Tomera piti laittaa kiinni ennen kuin se ehti keksiä koiruuksia, ja se sai sitten juosta vielä vähän omalla pihalla pallon perässä. Koripallo sujuukin hyvin kun on suuri suu: