Oli Huiman vuoro päästä pitkästä aikaa treenimään, ja sen kyllä huomasi. Vauhtia oli riittämiin, eikä Huima oikein ehtinyt katsella ohjausta. Ohjuri oli hidas ja muutenkin ihan pyllystä.

Eka harjoitus oli kuin meille tehty, eli keinuharjoitus (hyppy-hyppy-keinu-putki)  juuri sopivasti pilalle menneen kisakeinun paikkaukseen. Ekalla kierroksella mentiin keinulle vähän hitaasti, mutta muuten ihan puhdas suoritus, ja toisella toistolla mentiin yli aika nopeasti ja varmasti!

Toka harjoitus olikin sitten vähän hankalampi parilla vaikealla paikalla höystettynä. Ensin haasteena oli ehtiä puomilta hypylle sillä välin kun koira oli putkessa – ei onnistunut mitenkään päin, aina tuli törmäys putken sulla. Sitten piti hypätä kaksi kaksi L:n muodossa olevaa aitaa niin, että jälkimmäinen piti kiertää takaa, ja siitä sitten aalle. Vaihtelin ohjauspuolta ihan mielipuolisesti, ja päädyin takaaleikkaamaan aalle, ja jotenkin kummasti hukkasin Huiman selkäni taakse (mitenköhän se on edes takaaleikatessa mahdollista?). Lopuksi koitettiin mennä niin kuin olisi ollut alunperinkin järkevää, mutta hiukan tökkienhän sekin sujui.

Ohjaaja sai sapiskaa paitsi kummallisista ohjauslinjoista, myös taas siitä taputtamisesta.  On näemmä tullut tavaksi sen "täällä"-hokemisen sijasta niissä kohden taputtaa, ja se ei kuulemma ole mitään ohjaamista. Voi että noita meikäläisen pakkoliikkeitä.   Tosin en ole ihan varma onko tuosta ainakaan Huiman kanssa oikeasti haittaakaan?

No että jotain hyvääkin, niin kun päivän teemana oli kontaktit, niin niistä me selvittiin sentään puhtain paperein!

Postissa tuli kevään treenisuunnitelma, ja siinä näkyi olevan vuoroviikoin teemana joko kontakti, ohjaus tai motivointi. Kuulostaa hyvälle, ja kiva että treenit on noin hyvin suunniteltuja!