Kun Tomera oli edellisen viikon treeneissä niin hyvällä mielellä, niin en malttanut olla ottamatta sitä treeneihin myös tällä kertaa. Ratoina oli vuodenvaihteen Hyvinkään möllirata kahteen osaan pilkottuna, tai ainakin vähän sinne päin. Estevälit olivat paikoin kummalliset, ja toinen puolisko aika mahdoton kun puomi oli poikittain juoksulinjan edessä.

Tomeran kanssa oltiin taas miniryhmässä – jos vaikka seuraavalla kerralla uskaltauduttaisiin jo korkeammille. Aloitettiin helpommalla ratapuoliskolla, ja sovellettiin sen verran että jätettiin yksi rataan lisätty takaakierto tekemättä ja mentiin se etukautta. Ekan kerran Tomera karkasi lähdössä ja teki ominpäin ekat esteet, ja niin vaikea sitä oli nyt pidätellä, että lähdettiin sitten matkaan jotakuinkin samaan aikaan.  Pieniä vaikeuksia meillä toki oli, mutta Tomppa teki innolla, ja sen kanssa joutui paikoitellen jo pinkomaan melkoista vauhtia! Rataa vahtinut apuohjaaja kehui että Tomera tekee hienot tiukat käännökset.

Toinen rata oli sitten se vaikea ja kummallinen, enkä ihan edes muistanut miten se meni. Puomi jätettiin keskeltä pois, ja muutenkin palkkasin Tomeraa muutaman esteen välein, mutta pätkittäin mentiin ihan hienosti. Oikeastaan enimmät takeltelut olivat ihan ohjaajasta johtuvia (mikä yllätys...),. Suski näki Tomeran ekan kerran, ja oli sitä mieltä myös, että Tompassa on kyllä potentiaalia.

Lopuksi nostin vielä Tomeran puomin alastulolle, ja kun namipurkki odotti kontaktilla, Tomeran fiilis ei laskenut yhtään. Suskin kanssa juteltiin vielä siitä mitä puomille kannattaisi tehdä, mitä sen kanssa on käynyt, ja miten olen aikonut opettaa kontaktit. Kyllä tämä tästä, kunhan muistan olla painostamatta Tomppaa ja saadaan kumpikin vähän varmuutta!

Tomera oli koko treenien ajan oikein iloinen ja tyytyväisen oloinen, ja odotusaikoina se makoili tyytyväisenä kontaktissa tai istui vierellä. Se on ollut nyt pari kertaa aivan kuin eri koira  kuin syksyllä kun se rillutteli omiaan ja teki kun oli "pakko".