Olipa mukavaa kun saatiin ystävänpäiväviikonlopuksi kaveriseuraa kumpanakin päivänä. Lauantaina tuli lenkkiseuralaiseksi Kaidanpäähän Rudy:

 

Rudy on Tomeralle mukavasti samanhenkistä seuraa:

 

Mummeli pompotteli aika paljon omia menojaan, ja ihan hyvä niin – Tomera ei edelleenkään tykkää että
hänen kavereittensa kanssa ollaan liian läheisissä tekemisissä...

 

 

Porokoiran häntä on mitä mainioin tasapainoväline, varsinkin jos niitä on samassa perässä kiinni kaksi:

****

Sunnuntaina kiivaan odottelun jälkeen (koirat huomasivat ajoissa etukäteen, että jotakuta odotellaan kylään) saapui Teppo.
Tunnin verran rämmittiin metsässä, ja porokoirat kunnostautuivat lisäksi metsäkanalintujahdissa. (Toim. huom: Linnuilla ei kyllä ollut mitään vaaraa,
rivakammatkaan porokoirat eivät sentään onneksi umpihangessa peittoa lintuja.)

Teppo taisi huomata ekaa kertaa, että Tomppa onkin ihan hemaiseva tyttö kummallisesta nimestään huolimatta:

 

Mummulla oli lentokeli pitkästä aikaa. Ei se kyllä kovin huonossa kunnossa ole, kun oli ihan pirteä vielä pitkän lenkin ja
umpihangessa painelun jälkeenkin:

 

Aika tyytyväisen näköistä jengiä, vai mitä?

 

Kapealla polulla Huima tuli välillä kiilatuksi penkkaan, kun nuorisolla oli kova kiire:

Illalla päästiin vielä treffaamaan kaupunkiin Lediä, ja haistelemaan ihania kaupunkituoksuja. Sen jälkeen kun ollaan muutettu kauemmas,
Huima on alkanut aina sairaalanmäen kohdilla pitää konserttia kun on arvaavinaan mihin ollaan matkalla. On ne kaverit tärkeitä!

****

Kumpanakin päivänä ehdittiin myös ihan vähän piha- tai olkkartokoillakin. Kummallekin tunnarit, Huimalle ruutu ja luoksetuloa, sekä Tomeralle jääviä (seis + maa), merkkiä, ruutua, noutoa ja kaukoja. Ruudulle Tomera karkasi taas heti kun pihalle päästiin, selvästi se hahmottaa sen kyllä. Seisominen onnistuu myös tosi hyvin, ja nyt otettiin ekan kerran mukaan myös ruudun loppuosa. Hidashan se oli, mutta siitä se lähtee. Jäävät ovat myös nyt hyvällä mallilla kotosalla treenatessa.