Lauantaina Tomppa pääsi pitkästä aikaa viestiharjoituksiin, kun Pee ja Taika tulivat käymään. Onneksi tulivatkin, kun olo oli aika kuitti parin autotallin katolla vietetyn tunnin jälkeen enkä muuten olisi taatusti jaksanut lähteä sohvalta yhtään mihinkään... Nyt saisi kyllä lumentulo loppua tälle talvelle, että ehdittäisiin tehdä muitakin juttuja!

Taika aloitti, ja pakko myöntää että kevyt mudinrääpäle juoksee pehmeällä polulla paljon ketterämmin kuin honkkeli porokoira. Taika painoi tuulispäänä, tosin sekin läähätti jo ekan pätkän jälkeen.

Tomeralle tehtiin samanlainen harjoitus, n. 100 metriä ja päät jotakuinkin näkymättömissä. Intoa ja vauhtia riitti Tomerallakin, ja lyhyet odotusajat sujuivat hyvin. Beehen Peen kanssa matkatessa taisi tulla muutama stoppi kun Tomppa ei olisi oikein halunnut jättää aa-päätä.

Huima pääsi vieraiden lähdettyä myös vielä vähän tokoilemaan (luoksetuloa ja liikkeestä istumista) ja privaattilenkille - pitää antaa Huimankin tehdä osansa vaikka itseä kuinka väsyttäisi!

****

Sunnuntaina alkoivat rivitottikset. Kumpikin koira oli vähän kuutamolla, ja Tomeralle harjoitus oli ihan liian vaikea. Kun kaikki tekevät samaan aikaan samoja, kokonaisia liikkeitä, on pelivaraa vähän turhan vähän. Tomeran kunniaksi täytyy kyllä sanoa se, että vaikka se ei mitään osannutkaan, niin se ei ollut yhtään kiinnostunut muista koirista, eikä syönyt kentällä lojuneita pupunpapanoita kuin tauko-aikoina, eikä syöksähdellyt harkoiden perään.

Paikallamakuulla aloitettiin, onneksi sain Tomeran 12 koiran rivistöön reunimmaiseksi. Se makasi hyvin ja rauhallisesti vaikka takana lenteli harakoita ihan lähellä, ja etupuolelta purettiin aaltopeltitalleja. Mutta kun aika oli ihan liian pitkä (varmaan nelisen minuuttia ainakin), niin välipalkoista huolimatta Tomera nousi muutaman kerran. Ekan kerran se nousi parin minuutin jälkeen kun joku mies tuli ihan lähelle ottamaan valokuvia – ja eipä olla sen pidempiä ulkona otettukaan. Tomsku-raasu näytti ihan hämmentyneelle, oli selvästi ihan pihalla että mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä.

Sitten koko rivistö teki yhtäaikaisesti jäävät. Tomeran hommat menivät pieleen avuista huolimatta, mutta valmisteleva osuus oli muutamassa ekassa oikein hyvä. Kun kaikkia otettiin peräkkäin kaksi kertaa, alkoi seuraaminenkin jo vikoissa tökkiä. Tehtiin pari lopuksi itseksemme ilman sen kummempia seuraamisia ja loppuasentoja, ja sitten pakkasin Tompan autoon loppupalkalle.

_ _ _

Huima pääsi sitten kentälle, ja sekin yllätti lähtemällä mukaan kun kaksi vierasta koiraa alkoi viritellä keskenään leikkiä. Alkaakohan se jo dementoitua, eipä ole tuommoisia harrastanut.   Treenien loppupuolella se lähti vielä Jalon matkaan kun Jalo kulki hihnassa pois kentältä ihan meidän takaa. Jo on aikoihin eletty!

Ryhdistäydyttyään Huima aloitti pitkällä seuraamisella, ja sitä vähän häiritsi kun oltiin ihan peltihallien vieressä jossa ryminä ja pauke oli aika kovaa. Alkuun avitin sitä vähän, ja hyvin se alkoi sitten lämmettyään tehdä töitä, ja myös juoksuosuudet sujuivat hienosti, ja tällä kertaa ilman isompia edistämisiä. Perään tehtiin seuraaminen askelsiirtymillä, ja kun liikkeenohjaaja selitti samaan aikaan ummet ja lammet, askelten väliin jäi todella pitkiä taukoja. Pakko oli palkata ja vapauttaa Huima välillä – rajansa se on odottelullakin. Myös "harmaata aluetta" noissa treeneissä tulee harjoiteltua paljon, mikä sinänsä on ihan hyvä juttu.

Sitten tehtiin kaukoja; ensin ihan läheltä voi-kaukot, kauempaa avo-kaukot ja lopuksi vielä muutaman metrin päästä voi-kaukot. Aika ok. Odotellessa tehtiin myös luoksetulo, ei nyt lähelläkään täydellistä, mutta suht ok.

Treenit päättyivät tähän vähän aikaisemmin kuin piti, ja hain vielä Tomeran kentälle. Väkeä oli vähemmän, ja kun ei tarvinnut tehdä ohjatusti kokonaisia liikkeitä, sujui paljon paremmin. Kaukokäskyissä Tomera taas teki istumisen sijaan seisomista, mutta keskittyi muuten ihan hyvin. Kaksi paikallamakuuta, lyhyt välipalkalla ja pelkkä jättö. Kummatkin ok. Lelun kanssa seisomista ja maahanmenoa - seisominen tuppaa nyt vähän tökkimään. Lopuksi leikittiin vielä kunnolla haisulla.

Hiukan harmitti surkeat treenit, mutta ehkä tästä tuli hiukan lisää treeni-intoa? Toisaalta on ihan tyhmää olla harmissaan, jos Tomera ei osaa niin se ei osaa, minkäs se sille voi.

_ _ _

Illalla tehtiin vielä epäonnista metallin pitämistä kotona (Huima näytti mallia ja Tomera ei ihan tykännyt ), ja noutoa ulkona. Ulkona otettiin erikseen tuomista ja pitämistä, ja pari kertaa Tomera ehti jopa istahtaa ennen kuin tipautti kapulan suustaan. Vauhtinoutojen menovauhti oli hyvä, ote ok, ja paluuvauhtia entrattiin juoksemalla yhdessä.

Päälle paikallamakuuta.  Taas se ehti nousta ekalla kerralla, vaikka en pitkään makuuttanutkaan. Nyt on homma selvästi epävarmaa, pitäisi varmaan alkaa tätäkin harjoittelemaan.   Pari lyhyttä perään, ok.

*****

Iltalenkitys kummallekin erikseen – mitä luksusta! Huima pääsi kelkkailemaan (se on vähän turvallisempaa touhua Huiman kanssa...), ja Tomera pääsi takametsään hiihtämään. Sepä olikin rankkaa hommaa kun osaksi piti kulkea umpihangessa, mutta onneksi Tomppa on aika kova tyttö kiskomaan.   Ilta-iltalenkille vielä kummankin kanssa Veikkariin, ja sen jälkeen oltiin aika tyytyväisiä koko porukka.