Lauantaina käytiin pyörähtämässä Liekoveden jäällä jääraveja varten auratulla raviradalla. Pakkanen huiteli parissakymmenessä asteessa, ja tuuli lähenteli myrskyä, mutta hengissä selvittiin eikä edes Huimaa palellut kun se sai ylleen lämpimän taikaviitan. Eikä muuten ollut muita ulkoilijoita, ihan yksinämme saatiin jäällä heilua.

Modernien mummujen talviharrastuksiin kuuluu breakdance:

...mutta ne osaavat laittaa myös ihan perinteisesti jalalla koreasti:

Nuori sukupolvi kuvittelee olevansa kerrankin mummua uljaampi yksilö:

Kovassa tuulessa oli välillä vaikeaa pysytellä pystyssä, ja tuuli riepotteli kovin:

 

 

Sunnuntaina koirat saivat uuden ystävän, kun Remo, 3 kk, kävi kylässä. Kyllä olikin ihanan reipas pentu!

Huima sai ensin leikkiä Remon kanssa pihalla, ja sitten vaihdettiin koiraa ja lähdettiin metsään kävelylle Tomeran kanssa. Hienosti Tomppa tuli juttuun pienen kanssa – välillä se koitti hiukan liian kovasti saada pentua leikkimään ja sen haukku vähän pelotti, mutta Tomera ei missään vaihessa alkanut pomoilla. Kotiin tullessa Huima pääsi vielä vähäksi aikaa Remon kanssa ulos:

Sisällä homma hoidettiin niin, että aluksi porokoirat olivat kompostiverkon takana ja Remo sai tutustua paikkoihin ihan rauhassa. Sitten Huima päästettiin myös keittiöön:

Lopuksi Tomerakin pääsi vapauteen, mutta se oli lyhytaikainen ilo, kun se kävi rähjäämään taas Huimalle kun Huima hiukan aikoi kokeeksi astua Remoa. Voi Tomppaa!

Saman päivän yönä Tomeralle tupsahti myös porttikielto makuuhuoneeseen. Heräsin yöllä siihen kun Huima aikoi oksentaa sänkyyn, ja hätpikaa tuuppasin molemmat koirat aika kovakouraisesti sängystä alas. Tomera taisi olla sikiunessa, ja ikävästä herätyksestä ärsyyntyneenä kävi kiinni Huimaan. Muutenkin se on viime päivinä taas vähän mulkoillut Huimaa. Nyt sillä pitäisi kyllä olla valeraskaus pahimmillaan, eli voisikohan liittyä siihen? Muita valeraskausoireita ei kyllä ole, ellei lievä tokoiluhaluttomuus ole sen seurausta.