Viime vuonna näihin aikoihin käytiin Huiman kanssa Riksussa korkkaamassa agility-ura, ja lauantaina käytiin viettämässä 1-vuotis -taiteilijajuhlaa samassa paikassa. Juhlan kunniaksi Huima pokkasi itselleen agiradan kolmannella sijalla hienot palkinnot.


Eka rata oli hyppäri, ja sieltä saatiin kepeiltä vitonen kun varmistelin varmistelemasta päästyäni ja suorastaan tuuppasin Huiman väärästä välistä sisään. Semmoista se on kun jännittää, onneksi muu rata meni kohtalaisesti, vaikka hiukan kummallsia kiemuroita tehtiinkin, ja lisäksi oma juoksukunto oli ihan kateissa. Huima sen sijaan oli ihan reipas, vaikka lähdössä kävikin kumma juttu kun Huima sai itsensä liikkeelle vasta kolmannella käskyllä.  Sählinki johtui luultavasti siitä kun kuuluttaja sekoili jotain, ja kun jäin kuuntelemaan sitä niin en tiennyt että joko meille vihellettiin vai ei...

Toka radalle olin itse jo vertynyt ja pääsin paremmin liikkeelle, ja kun pahin jännityskin oltiin saatu jo hukatuksi ekalle radalle, niin hyvinhän se sitten sujui. Puomin alastulo oli kyllä yhden tassun varassa, mutta sehän onneksi riittää.  Aika -5,4 ja kolmas sija.
Tuomarina oli Leena Rantamäki-Lahtinen, ja molemmat radat olivat helppoja, nopeita ja kivoja.

********
Sunnuntai-aamuna sännättiin – minnekäs muualle kuin agilitykisoihin. Tällä kertaa sentään vaan turistiluokkaan katsomaan Tepon menoa. Tomera pääsi vähäksi aikaa halliin tokoilemaan kun siellä oli ihanan väljää, ja löysi sieltä myös vanhan pentukurssikaverinsa Mustin. Sepä olikin rakkautta ensi silmäyksellä, Tomppa ei ole kyllä ennen noin paljon kenestäkään nuoresta uroksesta innostunut, kun yleensähän se vähän pelkää niitä.

Kisoista lähdettiin Tepon kanssa jäälle juoksemaan, ja ilman välikohtauksia selvittiin vaikka Huima ja Tomera olivat molemmat yhtä aikaa irrallaan. Sitten nopsaan kotiin siivoamaan, ennen kuin lähdettiin uudelleen Ridasjärvelle Remon kanssa:

Sopivasti väsynyttä ja rauhallista porukkaa, Tomerakin käyttäytyi säyseästi:

Mikähän olisi söpömpi kuin collienpentu? (paitsi porokoiran pentu tietty...)

Hullu-Poro ja sen pienempi kaveri:



Illalla käytiin vielä muka-tokoilemassa Peen ja kääpiöitten kanssa, mutta eihän siitä viikonlopun rasitusten jälkeen mitään tullut. Huima leikki hirveällä innolla pallonsa kanssa, mutta sai lopulta pahoja autismi-kohtauksia, ja myös Tomera oli ihan toisaikainen. Sunnuntai-illat ei oikein taida olla meidän treeni-iltoja.