Perjantaina ajeltiin Tomeran kanssa Keravalle agilitytreeneihin. Ratana oli vuodenvaihteen möllirata kahteen osaan pilkottuna, ja me mentiin ensin sille helpommalle puoliskolle, ja ekaa kertaa maksiporukkaan.

Tomera ei ollutkaan tällä kertaa kovin innoissaan touhusta, vaan teki lähinnä jos mun täytyy -mentaliteetilla. Eka ratapuolisko meni sentään vielä aika kivasti, mutta toisella alkoi jo tökkiä. En usko että harjoitus oli Tomeralle liian vaikeakaan, kun se kyllä ohjautui aika sutjakasti, mutta varsinkin hypppääminen tökki. Kerran se jumiutui hypyn taakse niin, että oli sitä oli pakko laskea kymmenen senttiä, ennen kuin saatiin matkaa jatketuksi.

Nyt on sitten osteopaatin vastaajaan jätetty soittopyyntö – nyt me kyllä käydään varmistamassa, ettei Tompassa ole mitään vikaa!

******
Lauantai ei mennyt treenien suhteen yhtään sen paremmin. Käytiin illasta Tompan kanssa Jokelassa treenaamassa tokoa, ja kumpikin taidettiin olla vähän väsyksissä. Aloitettiin ruudulla, jossa Tomppaan iski vähän epävarmuus, ja samoissa merkeissä sujui sitten lopputreenikin. Vauhtinoutoja se teki ihan vauhdikkaasti, samoin stoppeja, mutta muuten meno oli vähän ponnetonta. Ja vinkiksi saatiin, että jos Tomppa fleguilee, sitä voisi kehua ja palkata räväkämmin. Ja kun olen itse luullut että olen liiankin ylitsevuotavainen!

******
Sunnuntaina suunnattiin taas Keravalle, tällä kertaa Huiman kanssa agilitykurssille. Ja olihan hyvä kurssi, joskin aivot meinasivat kertakaikkiaan ylikuormittua kaikista niistä hienoista ohjauskuvioista. Harjoitelluksi tuli joko koiran kanssa tai ilman ainakin flippi, niisto, jaakotus, saksalainen, persjättö, sylikäännös, poispäinkäännös, takaaleikkaus ja tietenkin valssi. Huh!

Halliin oli soviteltu kaksi 21 esteen identtistä rataa, joten vähän ahdasta oli, mutta saatiin sitten harjoitellakin kerrankin niin paljon kuin jaksettiin! Huiman kanssa pilkottiin rata suurin piirtein neljään pätkään, ja melkein kaikkia pätkiä säädettiin useampaan otteeseen. Huima ei ollut niin nopsalla tuulella kuin edellisissä treeneissä, vaan vaikealle radalle juuri sopiva ja kuulolla.

Kaikkien tehtyä päästiin vielä koko porukka harjoittelemaan radalle omiamme. Huiman kanssakin tehtiin vähän jotain, vaikka se alkoi ollakin jo vähän väsähtänyt. Ojaajan muistin terästämiseksi tehtiin vielä muutama jaakotus, ja sitten jokunen muutaman esteen helppo ja kiva pätkä että saatiin Huima vielä lopuksi vauhtiin.

Tässä tuo kohta jota Huiman kanssa hinkutettiin eniten, (vaikka se meni kyllä Huimalta huomattavasti paremmin kuin poispäinkäännös, joka on sille ihan kamalan vaikea). Kummassakin kuviossa ohjaava käsi vaihtuu, alemmassa pitää itse kääntyä koiran mukana, ekassa oma rintamasuunta jotakuinkin säilyy:



Suskilta tuli ohjausvinkkien lisäksi myös muutama muu ajattelemisen arvoinen huomio: taputan aina kun olen myöhässä, eli ohjaukseen vauhtia ja taputukset pois. Odotellessa ja neuvotellessa radan tekemisen välissä pitää muistaa pitää koiran virettä samalla yllä, muuten on vaikeaa orientoitua taas jatkamaan! Lähtöön kannattaa opettaa joku muu sana kuin "hyppy", koska rata kuitenkin alkaa aina hypyllä. Luulisin, että Huiman tapauksessa lähtökäskyllä voisi innostaa, ja toivottavasti Tomeralla sitä voisi joskus vielä käyttää myös päinvastaisessa tarkoituksessa...

*******
Kun Huima oli väsynyt ja tyytyväinen, lähdettiin kotiin päästyämme Tomeran kanssa kaksin Jokelaan. Agilitykurssin innoittamana harjoiteltiin juoksukontaktia lätkän kanssa (alkaa palailla mieleen), sekä poispäinkäännöstä ja joitain muitakin kuvioita. Tompan poispäinkäännökset sujuivat hurjan hyvin, ja se tykkäsi kun sai juosta ja namit sinkoilivat.

Tehtiin myös ruutua (vähän epävarmaa edelleen) ja hiukan seuraamista (vähän parempaa), ja leikittiin paljon. Päälle käytiin ihmettelemässä Jokelan sunnuntaipäivän hulinoita.